tiistai 17. huhtikuuta 2018

Hevoset 2018 messut- hyppyjä ja kunniakierroksia


Hevoset 2018- messut Tampereella ovat nyt taputeltu pois alta monien hienojen suoritusten saattelemana kilparadalla. Matkaa lähdettiin ihanan jengin kanssa heti sunnuntai aamulla ja koko päivä sitten lopulta messuilla vierähti.



Tampereen messut ovat aina olleet yksi kohokohta jota keväässä odotan, messuilla törmää moniin tuttuihin joita ei usein välttämättä tule nähtyä ja tulee höpöteltyä aivan riittämättömiin saakka. Samalla usein löydän messuilta paljon kaikkea ihanaa kotiin vietävää, mutta tänä vuonna mitään ei mukaan tarttunut! Ihan hyvä vain lompakolle, nimittäin mitään en oikeastaan kaivannutkaan. Monia ihania tavaroita tuli hiplailtua ja varsinkin paria ihanaa huopaa, mutta kaverini pitivät minut hallinnassa enkä yhtään huopaa ostanut. Suurin osa muista kamoista mitä katsoin, oli taas ihan liian kalliita siinä suhteessa etten mitään pakosti tarvinnut :D



Ennen itse sisälle pääsyä bongasin jo paljon tuttuja ja niihin törmääminen ei vähentynyt sisälle päästyä. Hyvän messuiluporukan kanssa on aina mukava kyylätä jokainen vaaterekki ja koju läpi ja tietysti esteluokkien ja klinikoiden ajaksi etsiä mukavat paikat joissa istua, katsella ja tietysti kuvia räpsiä, jonka jo varmaan huomasitte, nimittäin laittelen tähän nyt niitä. Elsan, Miran, Vilman, Sofian ja Lotan kanssa niitä siellä aikamme tiirailimme ennen kuin lähdimme nopeasti syömään. Kun vatsat oltiin täytetty suunnistimme takaisin kohti ihmismeren täyttämiä käytäviä ja katsomoita ja päädyimme sopivaan aikaan katsomoon, katsomaan päivän viimeistä esteluokkaa.



 Kerrassaan hauska reissu takana, josta ei välttämättä ostoksia mukaan tullut, mutta ainakin väsyneet jalat. Kävitkö messuilla itse lauantaina tai sunnuntaina?

Edellisiin messupostauksiin ↴

Helsinki Horse Fair 2018

Tampereen hevosmessut 2017





maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hevoskerhon veto in real life - salainen unelmani?


Lastenohjaaja, vetäjä, tukihenkilö, mitä ja mikä onkaan oikeasti hevoskerhon ohjaaja?
Kerhon vetoon kuuluu paljon muutakin kuin aiheiden läpikäyminen vaikkei sitä heti tulisi ajatelleeksi.


Hevoskerhon vetäminen on aina ollut pieni unelmani, jota en monelle ole kertonut. Olen pienempänä ja vähän vanhempanakin suunnitellut kerhokertoja vaikken vetäjä silloin ollutkaan. Pari vuotta taakse päin olisin päässyt vetäjäksi, mutta olin silloin vielä liian nuori iältäni koulutukseen. Joten tuolloin haave jäi sivuun ja vähän unohtui, jos totta puhutaan.

Viime vuonna uudella tallilla minua kysyttiin tähän rooliin ja olin vihdoinkin tarpeeksi vanha käymään koulutuksen, joten haave toteutui. Kerhon vetoa on takana jo puoli vuotta tai vasta puoli vuotta, se on ollut hauskaa ja kivaa, mutta on siinä myös omat hankaluudet.

Ideana on pitää hauskaa,
 monipuolisesti ja turvallisesti.

Jokainen kerholainen on erilainen samoin kuin jokainen vetäjä, joten meidän on yritettävä pitää kaikki kiinnostuneena vaikkei asia kaikkia kiinnostaisi. Pitää miettiä ja suunnitella yhdessä mitä tehdään ja leikitään vai askarrellaanko. Kaikkea mahdollista millä innostaa ja piristää oppimaan vähän samalla meiningillä kuin futiskerhossa. Ajan löytäminen suunnittelulle voi olla hankalaa, mutta pitää muistaa että sen aika ei ole ainakaan samana päivänä kuin kerho on :D


Opittava aihe, aikalisä* ja liikkuminen.
 Useimmin ajattelen mitä itse olisin halunnut leikkiä ja tehdä ja mitä teimme itse kerhoaikoina ja niin päin pois.*eli aiheeseen liittyvä asia joka näkyy jokapäiväisessä omassa elämässä esim. jos käydään tallin sääntöjä niin aikalisä voisi olla sovitusta kiinni pitäminen.

 Vetäminen 
ei itsessään ole 
hankalaa

Ohjauksen ja opettamisen lisäksi on luotava turvallinen ja mukava olo kaikille ja saada kaikkien yhteispeli toimimaan. Voi käydä niin, että kaikki kerholaiset ovat ystäviä toistensa kanssa joten hyvä yhteishenki pysyy yllä ilman ristiriitoja, mutta jos näin ei ole se on meidän tehtävä. Tietysti jokaisen erilaiset luonteen piirteet pääsevät välillä nousemaan pintaan, osa on ujompia ja toiset vilkkaampia. Silti yritämme aina saada jokaisen kuuluviin ja näyttämään taitonsa.


Aina välillä vetäminen ei välttämättä innosta, mutta silti aina sinne lähden ja hetken päästä huomaankin hymyn huulilla. On kuitenkin palkitsevaa nähdä kerholaisten kehittyvät ja kasvavat niin henkisesti kuin taidoissaan. Ja samoin me vetäjät, onnekkaana voin sanoa etten kivempia vetäjä kavereita olisi voinut toivoa.

"Mikä on hankalinta vetämisessä?"
 Mielestäni vetäminen ei itsessään ole hankalaa vaan se, että osaa käyttää ajan tärkeisiin asioihin ja kertaa itsekin aiheen ennen opettamista. Mutta henkilökohtaisesti hankalinta on ollut oppia kaikkien nimet, vieläkään en välttämättä muista kaikkien nimeä ensimmäisellä arvauksella, nimittäin kerholaiset vaihtelevat ja osa käy aina vain välillä (selityksiä, selityksiä).
Saan tämän ehkä kuulostamaan helpolta, sitä se ei aina ole enkä aina onnistu kaikessa, mutta tärkeintä on unohtaa ongelmat ja oppia mokailuista.
Vetämisen ansiosta olen saanut lisää rentoutta ja itsevarmuutta esitelmien pitämiseen, joka ei ikinä ole pahitteeksi. Uskallan kyllä puhua mutta voin alkaa helposti jännittämään jolloin kiihdytän puhumista (puhun normaalistikin aika nopeasti).  

Haluatko sukeltaa kulissien taakse? Teamdreamcastlen instastoryyn päivittelen usein lauantaisin, joten käykää kurkkaamassa :D

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vauhdin huumaa jääradalla + kisakauden avaus


Kisakausi on nyt virallisesti korkattu ja viikonloppu kulutettu vauhdikkain merkein niin Lumiravien katsomossa, naurun täyteisessä lumiriehassa ja kauden avajaiskilpailuissa ihmettelemässä mitenkäs jouduin tänne. Mistä aloittaisin ensimmäisenä?


80cm Rinsulla. Rinsu? Mistä se tähän putkahti, sitä ihmettelen itsekin paitsi että päätöksen kyllä tein aivan itse, eikä se todellakaan ollut helppo päätös. Mikä sitten sai minut tämän päätöksen tekemään, on yksinkertaisesti se etten ole Ainon kanssa päässyt nyt treenaamaan, kyllä meidän yhteistyö tulee toivottavasti jatkumaan vielä ei se tähän jää, mutta näin paremmaksi lähteä kisakentille tällä kertaa Rinsulla.
 Haastetta piti lisätä ja päätin ilmoittautua ensimmäiseen 80cm rataani kunnollisissa kisoissa. (jätetään se kohta pois, että nämä olivat siis kaikille avoimet harjoituskilpailut) Kilpailut menivät todella hyvin, puhdas rata sieltä tuli mukaan ajalla 55,49. Valitettavasti se ei ihan riittänyt sijoitukseen ja voittajan ajasta jäätiin 6,52 sekuntia, joten parantamisen varaa olisi ollut. Lopullinen sijoitus oli kuudes sija, johon olen ihan tyytyväinen. Ei voi muuta kuin hymyillä, puhdas rata on hyvä pohja aloittaa kisakausi!


Talviriehassa toimin epävirallisen virallisena valokuvaajana ja apurina missä sitten apua tarvittiinkaan ja ai että posket punoittivat 3 tunnin ulkona olemisen jälkeen. Vauhdin täyteinen rieha oli, nimittäin tallin kunniallinen Vilikin päätti myös pitää hauskaa ja kaksi kertaa onnistui hiihtäjän kaatumisen jälkeen tiputtamaan pehmeään puuterilumeen myös ohjastajan. Onneksi molemmat tallentuivat niin kameralle kuin videolle. Naurettiin kaikki siinä ihan kippurassa, mitä muutakaan olisimme voineet tehdä, oli se sen verran hupaisaa katsottavaa. Kenellekään ei onneksi sattunut mitään, enemmänkin nauratti tapahtunut. 


Sunnuntaina päätimme lähteä Lempäälää kohti katsomaan maailman ensimmäisiä kauppakeskus raveja. Suomenhevosten monte raveilla aloitettiin ja päivä kruunattiin vielä lämminveristen ravilähdöillä. En ole hirveästi käynyt raveja katsomassa, en pistä päätäni pantiksi että olenkohan kerran nähnyt... Ei kun, hei! Melkein valehtelin, olen sittenkin pari kertaa nähnyt Vermossa. Takaisin aiheeseen...
 Jos olet ikinä nähnyt raveja niin uskon että sinäkin voit myöntää että onhan se jännittävää ja hauskaa katsottavaa vaikka ei ihan sataprosenttisesti kiinnostaisi raviurheilu. Kaikille raviurheilun ihmiselle kyllä nostan hattuani, haastavalta lajilta se vaikuttaa vaikka jotkut voisivat sanoa "nehän juoksevat vain niin kovaa kun pystyvät siinä". Pitäähän se paikkaansa, mutta siihen liittyy varmasti paljon muutakin, kuten pitää vahtia että askellus pysyy ravina ja energiaa jää myös seuraaviin eriin. Hirveästi raviurheilusta en tiedä, mutta ehkä on aika vähän tutkia ja lukea aiheesta.

Olitko katsomassa Lumiraveja? No onneksi pääset edes fiilistelemään kuvia sieltä jos et päässyt tai pääsit, lisää löytyy ig @teamdreamcastle ;)




maanantai 5. maaliskuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018 + vauhdikas fiilistely video


Helsinki Horse Fair 2018 on nyt takana päin ja odotan innolla jo seuraavaa vuotta. Odotuksia messuista ei etukäteen ollut, joten avoimin mielin messuille lähdettiin lauantaina puolilta päivin.



Selailin pari päivää ennen messuille menoa ohjelmaa tarkemmin ja teinkin instagramiin listaukset ohjelmista mitä haluan ehdottomasti nähdä. Isommat ohjelmat tietenkin vetivät minua puoleensa kuten esteluokat Prix de Ajalin 120cm & Prix de Biofarm 100cm ja kouluratsastuksen valmennusportaat esitystä, mutta näiden lisäksi odotin innolla myös driving dressage battlea, irish fairytales, valjastusnäytöstä, ravien huumaa, vikellystä ja tietenkin blogien palkitsemisgaalaa, missä itsekin olin ehdolla.

Messuille mukaan piti tietenkin kameravermeiden lisäksi ottaa vähän rahaa, jos jostain tarttuisi ihanuuksia mukaan ja niin tarttuikin. Mukaan messuilta lähti tummansininen kassi. Shoppailualue ei mielestäni ollut mikään huippu, mutta voihan se johtua omalta osalta siitä etten tälle hetkellä ole minkään varusteen tarpeessa. Ihmistungoksista selvittiin ja uskon, että pääsimme kiertämään jokaisen näytteilleasettajan paikan. Joissain paikoissa ajateltiin käydä myöhemmin kurkkaamassa jos tungos olisi vähentynyt mutta ei, joten jouduimme osaksi isoa tunkeilevaa väkijoukkoa, joka etsiskeli kaikkea mahdollista ostettavaa.




Vauhdikas ohjelma yllätti minut, näimme tiukkoja estesuorituksia, harmillisia tiputuksia ja tippumisia, kauniita ohjelmanumeroita niin kouluratsastusta kuin irlannincobien esitystä ja kärrykilpailuja. Messuilla oli hyvä fiilis niin hevospuolella kuin GoExpon- puolella, ja pisteet hyvästä messuvalaistuksesta valokuvaamisen kannalta. Kävimme kiertelemässä myös Kuva- ja Kamera -messujen puolen ja voi että, ehkä joskus osaan sitten hallita kunnolla koko kamera ja photoshopin ihmeellisen maailman... Harjoitus tekee mestariksi, oli se sitten ratsastus tai vaikka perhokalastus. :D

Vaikka Nuori Nousija- palkinto lähti toiseen osoitteeseen, mutta olen todella otettu, että niin moni äänesti pikku blogiani, kiitos siitä ja 1118 äänestä, kolmas sija siitä tuli ja hyvä mieli, vieläkin hymyilyttää... Yli 1000 ääntä, se on upea juttu oikeasti ja kiitos siitä. :)

Messuille mennessä en osannut odottaa mitään, nimittäin aiempina vuosina paikan päälle en ole päässyt. Puheitten mukaan messut täyttyvät vuosi vuodelta enemmän myös muilla eläimillä kuten alpakoilla, joita tungetaan joka nurkkaukseen. Olihan siellä niitä tänäkin vuonna ja samoin aaseja ja muuli, itseäni eivät ne niin haitanneet, nimittäin suloiset aasit tulivat ystävällisesti tervehtimään myös kameraa ja hakemaan rapsutuksia, niinkuin videossa näkyykin.



Niin kuin mainitsin, kamera kaulassani siellä roikkui, joten mitä muutakaan voisin tehdä sillä kuin räpsiä kuvia ja messuista kooste fiilistelyvideon, joten te jotka ette messuille välttämättä päässeet saatte ripauksen fiilistä mukaanne tai te jotka messuilla vierailitte, saatte fiiliksiä herättävän näkemyksen :D Itse tykkään paljon videon lopusta ja kertosäkeestä, mitä mieltä te olette?

Parhaat hetket messuilla tapahtuivat kentän laidalla, niin jännittäen ja ihailen ratsukoita kuin kuunnellen ja hyräilen taustamusiikin tahtiin ja jutellessa muille hevosihmisille niin uusille ja vanhoille, puolitutuille ja muille. Jo junamatkalla Helsinkiin onnistuttiin saamaan istumapaikat toisten hevosihmisten viereen ja matka kului nopeasti hevosista rupatellen. Hauskaa oli myös hakea Lehditökeskuksesta omalla nimellä varustettu bloggaajapassi ja jättää takki naulakkoon huoletta, ja lähteä nauttimaan messuista ilman ylimääräistä kannettavaa. Lisää kuvia messuilta näkee ig:ssä ;)






maanantai 26. helmikuuta 2018

Kimo on kiimainen monni!? Ummikot vs. hevossanat


Miten hyvin ystäväsi tietävät hevossanastoa? Nyt päästään selvittämään ovatko kaverit kuunnelleet mun turhanpäiväisiä höpötyksiä tunneista ja saaneet napattua termejä sieltä muistin kätköihin.

Tänään hevostietämättömät kaverini pääset vastaamaan pariin normaaliin hevossanaan, osa on vähän helpompia ja osa vaikeampia, mutta näille kavereille ne ovat kaikki aika hankalia nimittäin vaikka ovat hevosia nähnyt ja ehkä kerran selässä istuneet muut asiat ovat teillä tietämättömillä.
Vastaajan penkille pääsivät tällä kertaa 4 onnekasta, joista yhdellä on vain vähän hevostaustaa, katsotaan miten hyvin he tulevat pärjäämään kiperien sananselitys sanojen edessä :D


Jos et vielä tiennyt mitä boksi tarkoittaa ei hätää, ummikot voivat kertoa sinulle vastauksen. Nimittäin sehän on selvästi nimi astialle missä hevosen harjoja ja tarvikkeita pidetään ja uusinta uutena ratsastusradan kuvio. Paljastetaanko heille, että boksin toinen nimitys on karsina :D

Asetus on näin lyhyesti se, kun hevosen pää on käännetty niin, että ratsastaja näkee hevosen sierain kaaren, toisaalta ummikoiden mielestä se voi olla joku asetus miten hevosen selässä istutaan tai mitä sanotaan, kun hevonen on lähtökunnossa.

Pintelit olivat selvästi helpoin sana, nimittäin tietämättömät arvasit hyvin lähelle ja päättelivät näiden olevan jonkun tapainen pohjesuoja ja niinhän se melkein onkin... Pintelihän on hevosen jalkaan käärittävät tukevat ja suojaavat kangasside.

Yönsilmä tunnetaan suurimmaksi osaksi hevosen kavion surkastuneena varpaana, mutta ilmeisesti se esiintyy myös ympyrän muotoisena silmänä ja hevosen kavioon laitettavana rautaisena kenkänä.

Islanninhevosien askellajina tuttu kaksitahtinen askellus passi, voi ummikoiden mukaan ilmestyä myös hevosen tietovihkoisena niin kuin ihmisillä.


Kimosta oli monenlaista mielipidettä, se kuulemma oli kiimainen monni, hevosen päässä oleva valkoinen merkki tai haalean vaalean värinen hevonen, kimohan on siis lyhyesti selitettynä valkoinen/ vaaleahko hevonen (väri).

Trippeli oli myös helppo, nimittäin ummikoiden mukaan se on "este, missä on kolme puuta" ja no niin onhan siinä kolme puuta nimittäin kolme (normaalisti) puista puomia. Kuulemma tri-sana paljasti numeron 3, jonka jälkeen lopun pystyi arvaamaan.

Melassin ummikot tunsivat ruoka-astiana, hevosen rasvana, lastana hevosen pohkeessa ja jonkinlaisena lisäravinto hommana, joka osui lähelle. Nimittäin melassi on siirappimainen energiapitoinen täydennysrehu.

Jalustin tunnettiin paikkana, "mihin sä laitat jalan ratsastaessa" ja ruskean hevosen nimityksenä, ensimmäisen vastaus meni ihan oikein, nimittäin jalustin on satulassa kiinni oleva "kehys" mihin ratsastaja laittaa jalkansa.


Sain ystäviltäni kysellessä kyllä päivän naurut, nimittäin mikä olisikaan hauskempaa kun kuunnella kavereita selittämässä sanoja mitä eivät ole ennen kuulleet ja viittoilemassa käsillään ilmaan kuvioita mitä tarkoittavat. Pitäkää ystävillenne pieni pistari ja katsokaa kuinka hyvin heillä ovat määritteet hallussa!¨
 Idean tähän postaukseen näin Muuliprojekti- blogilta, joka oli saanut idean vielä toisaalta, käykää tsekkaamassa myös hänen postaustaan, jos kiinnostaa :)

tiistai 13. helmikuuta 2018

8 types of friends you have in your friend group


On se sitten talliporukassa tai jossain muussa, niin jokainen pystyy luettuaan myöntämään että tunnet ainakin yhden tällaisen tyypin :) Ennen kuin siirryn sarkastiseen esittelyyn, haluan toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää! Otetaan hetki aikaa ja muistutetaan ystäviä kuinka tärkeä osa he ovat sun elämää, vaikka välillä siltä ei välttämättä tunnu, läheiset pitää sut kasassa ja tukee sua.

Ei sovi unohtaa myöskän isompia ystäviä♡
joskus voi vähän hemmotella itseään... ja ystävänpäivä on juuri
 täydellinen tekosyy sille:D

8 types of friends everyone has in their group


1. Somettaja
Nyt tarkoitan niitä, joilla on puhelin KOKOAJAN kädessä. Olette yhdessä jossain nauttimassa ihanasta päivästä ja sitten tämä yksi istuu siinä ja kuvaa snäppiin sitä tai minne nyt kuvaakin, silleen "no girl, no", samalla se onnistuu olemaan myös buzzkill, koska kuka haluaisi puhua asioista sillein että joku kolmasosa puoli kuulee ne.

2. Arkisto
Tämä tyyppi muistaa kaiken tärkeän, tarkoitan kaiken! Jotenkin kaikki asiat teidän porukassa kulkeutuu sille ja kun sitä tarvitaan, tämä neropakkaus avaa suunsa ja päivittää kaikki ajan tasalle!

3. Hemmoteltu kakara
Tarkoitan nyt sitä henkilöä, joka vetää herneen nenään pienimmistä asioista ja marssii pois paikalta tai siitä joka kehuskelee asioistaan tai sitten sitä joka kertoo pitkän listan asioista, mitä haluaa ja tulee samaan eikä oikein ymmärrä pienien asioiden tärkeyttä. No niin, voit nyt myöntää että tiedät sen tyypin myös...

näitä ihania Vilman ottamia kuvia lauantailta tullaan vielä näkemään ja paljon :)
4. Taikuri
Kaikki tietää sen tyypin joka onnistuu kaikessa, vetää 10 kuin hihasta vaikkei edes lukisi kunnolla kokeisiin tai vetää aina nappiin kaiken vaikkei edes kunnolla riittänyt. Okei, kyllä ne treenaa ja lukeekin varmasti niihin vähän, mutta ei se siltä vaikuta ja aina silti onnistuu.

5. Myöhästelijä
Se joka on aina "on the way" vaikka oikeasti se ei ole vielä edes lähtenyt, joten odotat 15-30 minuuttia ennen kun se ilmestyy paikalle ja laittaa hevoselleen kamat päälle...

6. Hukassa
Pakko myöntää, että olen aika usein tämä... Eli jos pitää suunnistaa tai jotain muuta, tällä tyypillä ei ole mitään hajua missä ollaan tai mihin suuntaan pitää mennä ja suunnistuksessa kierretään suurin piirtein ympyrää, kun lähdettiin väärälle maastopolulle :D

Vielä yks kuva, että varmasti tulee nälkä teille :)
7. Inspiraatio
Rohkaisija ja tuki, joka laittaa sut menemään ulos sun mukavuusalueelta ja kokeilemaan uusia asioita ja näkemään asiat eri tavalla. Se joka auttaa huomaamaan asiat, jotka muuten olisivat voineet valua ohi ja tsemppaa yrittämään kovemmin vaikkei treenit onnistukaan.

8. Peilikuva
Hyvä tai huono asia on se, joka tuntee sut paremmin kun kukaan muu, välillä jopa paremmin kuin itse tunnet itsesi. Nostaa sut murheiden yläpuolelle tai murehtii sun kanssa. Joskus voi myös olla että huomaamatta alatte kopioimaan toisianne ja tekemään asioita samalla tavalla.


Silti jokainen näistä on sun hyviä ystäviä, etkä haluaisi olla ilman niiden päivittäisiä piristyksiä, joten ottakaa tää huumorilla ja nauttikaa teidän jokaisesta ihanasta ainutlaatuisesta ystävästä :D Nimittäin  kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikilla on hyviä ja huonoja puolia. Loppuun vielä
 hyvää ystävänpäivää!

maanantai 12. helmikuuta 2018

Nuori nousija- ehdokkuus ja pakkasenergiaa!


Olette te kyllä aikamoisia! En olisi ikinä uskonut, että olisin saanut ääniä ja päässyt "Nuori Nousija"- palkinnon ehdokkuuteen. Olen vieläkin todella hämilläni, että miten ja mitä... Kilpailu tulee kyllä olemaan tiukkaa, nimittäin samassa luokassa ovat ehdokkaina myös Raketilla kuuhun, Koukussa viiteen askellajiin ja Eläimet sydämessä- blogit.

 Sattumoisin aamulla avautui juuri äänestyksen toinen osa eli siitä eniten ääniä luokissa saaneet saavat sitten itse palkinnon Helsingin Horse Fair- messuilla, joten käykää äänestämässä suosikkiasi olisi se sitten tämä blogi *vink vink* tai joku muu :) 
 Iso kiitos kaikille, jotka ovat käyneet äänestämässä meitä jokainen ääni merkitsee ♡

ÄÄNESTYKSEEN


Hyvistä ja kauniista talvikeleistä pitää tietenkin nauttia, kun ne ovat vihdoinkin tänne saapuneet. Kerhojen kanssa käytiin pulkkamäessä ja tallilla ollaan hiihtoratsastettu ja lumilinnakin rakennettu pienempien ja vanhempien tallilaisten kanssa (näistä huveista löytyy pätkiä ig:stä) Ja tietenkin on tullut räpsittyä paljon lumikuvia ja menty kentälle rallittelemaan!


Mikä onkaan ihanampaa kuin päästä rallittelemaan lumiselle kentälle ihanalla mustalla hulmuharjaisella Ainolla. Vielä lumisadekin pääsi saapumaan paikalle ja muutti hetkestä vielä ihanamman. 

Guess who was back in business? :D

Valmennuksen alussa tänään päätettiin mennä hoitamaan alkulämppä ulkona kentälle, jonka jälkeen käveltiin maneesille ja aloitettiin itse hyppääminen. Heti hyppäämisen aloitettua huomasin, että Aino ei ollut ihan sama hevonen kuin mihin lopetimme viime kerralla, nimittäin vanha Aino oli tullut takaisin. Tällä tarkoitan sitä luikertelevaa ja epävarmaa Ainoa, joka ei meinaa ottaa sisäpohjetta ja testailee kokoajan. Ei siinä mitään ongelmaa ollut piti vain saada ratsastettua Ainoa niin kuin olen ennenkin ratsastanut ja hommat alkoivat sujua. 
Alkuun tultiin diagonaalilla estettä ja puomia ja sen ympärille lähdettiin rakentamaan rataa. Lopuksi mentiin 70-80cm rata, jossa oli 7 estettä ja yksi niistä oli sarja. 
Tauko Ainon kanssa menosta ei välttämättä ole parantanut Ainon menoa vaan ainakin hyppääminen on mennyt toiseen suuntaan, mutta omalla kohdallani se toi aivan uudenlaista puhtia menoon, joka oli vähän hukassa yhdessä vaiheessa. Ei meidän paras tunti todellakaan nimittäin niin kuin sanoin jouduin paljon rohkaisemaan Ainoa ja tukemaan, mutta olen kerrankin tyytyväinen menoon... Pikku asioita pitää korjata ja uskoakseni meno näyttäisi sitten jo paljon paremmalta! 


torstai 8. helmikuuta 2018

Kuolaintuntuma- hevosen suun terveydestä huolehtiminen


Perehdyin suuressa huomiossa olleisiin kuolaimiin ja niistä mahdollisesti hevoselle aiheutuneisiin vaurioihin. Ymmärrän asian mainiosti ja olen lukenut tästä oikein hienoja postauksia ja artikkeleita, joissa asiaa lähestytään monilla eri tavoilla. Jonka takia mielestäni asiaa pitäisi pohtia myös siltä kantilta, että miten sitten huolehtia hevosen suun terveydestä kun kuolaimia käytetään.


Omasta mielestäni kuolaimet ovat hyödylliset, mutta ilman ratsastajaa eivät ne aiheuta vaurioita. Nimittäin kuolaintuntuma on herkkä ja tarkka asia ratsastajan ja hevosen välissä. 
Tavoitteena on tietenkin, että ratsastaja pystyy ratsastamaan kädet hiljaa paikoillaan. Se ei ole koko totuus kumminkaan, käsien on oltava paikoillaan suhteessa hevosen suuhun. Kuolaintuntuman tulee säilyä tasaisena myös ohjasotteissa, jotka tulee tehdä joustavasti ja pehmeästi ilman nykimistä, vetämistä tai muuta epätasaisuutta.
 Hyvät ohjasavut hevonen tuntee suussaan kuolaimen tasaisena, pienenä siirtymisenä johonkin suuntaan. Hevonen pyrkii asettamaan päänsä ja kehonsa keskelle kuolaintuntumaa, jolloin se tuntee tuntuman kevenevän ja taas jäävän vakaasti paikoilleen. 

Hevosen tulee voida siis luottaa suussaan rauhallisesti lepäävään kuolaimeen ja sitä ohjien välityksellä piteleviin ratsastajan käsiin. Tietenkin toteutus on hankalampaa kuin sen kirjoittaminen tähän, mutta senhän takia me kaikki opetellaan ratsastamaan ja tulemaan mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi.




Miten huolehtia hevosen suun terveydestä?
Toinen tärkeä asia on poskihihnan sopiva kireys niin, että kuolain pysyy samassa kohdassa. Yleinen termi tai muistutus varmaan monelle tuttu on, että kahden sormen väljyys. Tällä tarkoitetaan kahta normaalikokoisen miehen sormea, joka tulee ottaa huomioon, nimittäin Suomessa suurin osa harrastajista on naisia ja lapsia.
No, miten voidaan sitten pitää parempaa huolta hevosen suun terveydestä ettei näitä vaurioita tulisi niin paljoa tai ollenkaan.
Parhaimpiin vinkkeihin kuuluu että huolehtii hevosen säännöllisestä hammashuollosta ja pyytää vaikka vielä eläinlääkäriä tarkastamaan että hevosen kielelle on riittävästi tilaa. Nimittäin kuolaimille ei ole hevosen suussa luonnostaan paikkaa vaan kuolain vie tilan kieleltä. Eläinlääkärien raporttien mukaan hyvä kielelle jäävä tila olisi ainakin 1,5 cm.

Nuoren hevosen hampaiden kunnosta huolehtiminen on erityisen tärkeää, niitä ei saa päästää huonoon kuntoon. Esimerkiksi ravihevosilla tuossa alle viiden vuoden iässä on usein meneillään tärkeimmät kilpailuvuodet, eikä silloin kaivata ylimääräisiä ongelmia", Eläinlääkäri Leena Karma huomauttaa.
Itse olen lukenut tässä Eurodressage.com:ista laajan ja perinpohjaisen artikkelisarjan, jonka voit käydä lukemassa myös tästä Eurodressage- noseband specials, valitettavasti löysin tekstin vain englanniksi enkä tiedä onko sitä käännetty edes kokonaan suomen kielelle. Kiinnostava teksti ja suosittelen luettavaksi kunhan vain kielitaidot riittävät!

Lisää tietoa hevosten hampaiden hoidosta:


torstai 1. helmikuuta 2018

Viimeiset hetket äänestää - ketkä palkitaan HHF:n blogiexpossa?


Helsingin Horse Fair messut lähestyvät hurjaa vauhtia ja samoin blogiexpo, joka järjestetään sen yhteydessä. Niin mikä? Blogiexpo on siis hevosalan bloggaajien verkostoitumis- ja palkitsemistilaisuus, jossa on tarkoituksena saada hevosblogeille uutta nostetta.


Näillä maaliskuisilla messuilla 2-4.3 esiintyy paljon muutakin kuin vain blogit, nimittäin tulet näkemään myös laajan kirjon hevosroduista ja jännittäviä hetkiä kilpailu kehässä. Joten eiköhän merkata kalenteriin päivämäärä ylös ja osteta liput samalta istumalta? :D

Hain itse messuille bloggaajapassia ja toivon mukaan pääsen itse myös tätä hauskuutta seuraamaan ja tietysti teille sieltä raportoimaan! Viime vuonna messuille meno oli tarkoituksena, mutta emme valitettavasti ehtineet siellä piipahtaa, joten jos tämä vuosi olisi sitten se vuosi jolloin pääsen katselemaan ja kiertelemään ympäriinsä.

Oletko menossa tänä vuonna Horse Fair messuille Helsinkiin 2.-4.3?

Vähän sneakpeak luultavasti uuden bannerin kuvista ;)

Vaikka jossain kategoriassa voitto vielä tällaiselle pienemmälle blogille on aika iso haave, voihan sitä yrittää tavoitella aina, vai mitä? Joten teidän avulla tämän blogin olisi mahdollista päästä mukaan äänestykseen edes yleisöäänestykseen pääseminen olisi iso juttu, mutta niin kuin sanoin se on isoa haaveilua. Tänä vuonna yleisölle äänestettäväksi on 7 kategoriaa, jotka ovat:

  • Positiivinen erottuja – vuoden 2017 aikana postauksillaan muista erottunut bloggaaja.
  • Nuori nousija – paras alle 18-vuotiaan blogi. ✅
  • Vuoden hype – paras yli 18-vuotiaan blogi.
  • Vuoden ratsastusblogi – ratsastusaiheita kirjoittava blogi. ✅
  • Vuoden hevosharrastusblogi – muut lajit, kuin ratsastus. 
  • Visuaalisin blogi – parhaimmat kuvat, ulkoasu sekä kuvitus.
  • Vuoden vitsiniekka – eniten huumoria sisältävä blogi.


Mielestäni sopisin parhaiten vuoden ratsastusblogiksi tai nuoreksi nousijaksi. 14- vuotiaana hypeen mahdollisuutta ei ole, enkä harrasta mm. vikellystä, joten hevosharrastusblogikaan se ei voisi olla. Erottujaksi tai vitsiniekaksi en myöskään itseäni kutsuisi, mutta mistä sitä tietää teidän mielipiteestä. Onneksi äänestys on auki vielä 3 päivää, joten ehdit käydä äänestämässä jos et ole vielä käynyt! 
Iso kiitos vielä kaikille, jotka mahdollisesti äänestivät minua/blogiani!