tiistai 25. joulukuuta 2018

Happy Holidays - luukku 24


Hyvää joulua kaikille! Merry Christmas!
Vihdoin ja viimein on odotus tullut päätökseen ja on aika avata joulukalenterin viimeinen luukku. Vuosi on ollut mitä ihanin ja joulukuu pitkästä aikaa myös jouluisin nimittäin maata koristaa ihana lumikerros ja taivaalta leijuu hiljalleen lisää lunta.



Aattoaamu alkoi aikaisella herätyksellä nimittäin suuntasin tallille joulumaastoon ja aamutallia auttamaan sen minkä vain ehdin. Pääsin ystäväni kyydillä, mutta menimme vasta 8.20 aikoihin, joten emme valitettavasti ehtineet aamussa auttamaan. Hoidin siinä Jaskaa ja laitoin valmentajalle seuraavan maaston vetohevosen valmiiksi. Osallistuin itse jälkimmäiseen maastoon jonka lähtö oli 10.30 ja matkaan lähdin luottohevosella Ainolla. 
Tonttujoukot selkään ja rekiretki alkakoon!


Kävelimme rantaa pitkin ja nautimme ihanasta auringon noususta niinkuin kuvasta näkyy. Tästä jatkoimme eteenpäin ravilla ja kun vastaan tuli hyvä pohja niin laukkasimme. Sen jälkeen suunnistimme alikulun kautta metsään, jossa ei enää laukkaamaan pystynyt, koska pohja oli huonossa kunnossa. Nautimme ihanasta kelistä ja kauniista Aulangon metsästä, ennen kun palasimme takaisin tallille. Hoidettiin hepat pois tarhoihin ja sitten lähdin itsekin kotiin, missä odotti joulupuuro.


Ilta sujui aika perinteisesti syödessä kinkkua ja salaattia (hassu fact minusta, me ei oikein kukaan tykätä joululaatikoista tai muista niin syödään kinkun kanssa kreikkalaista salaattia :D), lahjoja avatessa, saunassa ja pelaten lautapeliä joululaulujen soidessa. Kiitos kaikille ystävilleni ja vanhemmilleni ihanista lahjoista!


Ja tietysti iso kiitos teille, jotka olette jaksaneet seurata joulukalenteria. Pahoittelen toteuksesta varsinkin loppupuoliskon. Minulla oli suunniteltuna kaikennäköistä hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, mutta nuha pilasi sen nimittäin en päässyt toteuttamaan niitä. Pari niistä kuitenkin tulee keväällä ihan omana postauksena, koska en malta odottaa ensi jouluun :D Joulukuvien saattelemana hyvää joulua kaikille!


Hyvää joulua!
God jul!
Wesołych Świąt!
Joyeux Noël
Feliz Navidad!
Merry Christmas!



Christmas pictures, take two - luukku 23


🎶 Oh baby, all I want for Christmas is you...🎶


Niinkuin jo mainitsin otimme myös toisen kerran joulukuvia. Omalla kohdallani keli oli jo hämärtynyt siitä kun aloitimme, mutta niistä tuli kumminkin ihan hyviä ja valoisia. Aino oli tällä kertaa paljon mukavampi käsitellä eikä kuolaa tullut niin paljon ja onnistuin itsekin hymyilemään ja onnistumaan suurimmassa osassa. 

Lisää huomenna ;)
Kuvasimme ensin Kertun ja tässä pari lempi otostani mitä sain heistä. Tämän jälkeen otimme Martasta ja Helgasta ja sitten oli minun vuoroni. Olin tässä vaiheessa jo niin jäässä vaikka olin pukeutunut lämpimästi, että toivoin vain että en näyttäisi kuvissa jääpalikalta. :D




sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Varusteet kunnossa - luukku 21

Nahkavarusteiden hyvänä pito on samaan aikaan hauskaa ja työlästä varsinkin kura, sade ja pöly kausina eli oikeastaan koko vuoden ympäri, joten tässä vähän vinkkejä varusteiden kunnossa pitoon, putsaukseen ja säilytykseen.

Nahka tarvitsee hoitoa säännöllisesti. Irtonainen lika olisi hyvä pyyhkiä nihkeällä jokaisen käyttökerran jälkeen. Tärkeintä olisi ettei nahka pääsisi kuivumaan ja kuivumisen myötä halkeilemaan ja/tai haperoitumaan. Hiki, tiesuola, liian kuiva tai liian kostea säilytystila ja lika kuluttavat nahkaa. 
Muutaman kerran vuodessa täydellisesti läpikäydyt varusteet lisäävät turvallisuutta. Samalla voi tarkistaa kaikki tikkaukset, solkien paikat, leiffit ja tarvittaessa vaihtaa rikkoutuneet osat. Jos nahka on tervettä, yleensä tikkausten korjaaminen/korjauttaminen riittää, ja riittävän ajoissa tehty nousee valjaiden käyttöikä ja turvallisuus samalla.


Nahka on luonnontuote, joten kannattaa suosia nahkasaippuoita ja valjasrasvoja, jotka ovat vain luonnontuotteista tehty. Joissain satula-/nahkarasvoissa ja -saippuoissa on mm. silikonia tms. aineita jotka lisäävät kiiltoa, mutta usein käytettynä voi lopputulos ollakin täysin päinvastainen. Silikoni tms. synteettiset aineet imeytyvät nahan huokosiin tukkien ne ja heikentäen ajan saatossa nahan kuntoa. Laadukkaat luonnontuotteet eivät ärsytä ihoa, eivätkä jätä nahan pintaa tahmeaksi.

Pesussa voi käyttää rättiä, pesusientä ja hankaliin paikkoihin, tai erityisesti punottuihin varusteisiin pehmeää hammasharjaa. Varo naarmuttamasta tai rikkomasta nahan pintaa. Saippua kannattaa pyyhkiä mahdollisimman huolellisesti pois ja antaa nahan hieman kuivua vesipesun jälkeen ennen rasvaamista tai öljyämistä. Rasvaa ja öljyä tulee laittaa niin paljon kuin nahka sitä imee ja ylimääräinen pyyhitään rätillä pois. Pinta ei saa jäädä märän tai tahmean, mutta ei myöskään kuivan tuntuiseksi. Erittäin kuivan nahkaosan voi laittaa myös öljyyn likoamaan. Liottaa kunnes nahka ei enää ime enempää öljyä, pyyhkien ylimääräiset huolellisesti pois. Jos nahka on päässyt kuivumaan ja halkeilemaan sen kestävyys ei tule enää olemaan sama kuin ehjällä nahalla, hoitotuotteista riippumatta.


Suitsien syvä putsaus kannattaa aloittaa irrottamalla suitsien osat toisistansa ja puhdistamalla kaikki nahkaosat kevyesti kostutetulla sienellä, jossa on hieman satulasaippuaa. Mikäli käytät glyseriinisaippuaa, kostuta saippua ja käytä kuivaa sientä. Tämän jälkeen annetaan nahan kuivua ennen kuin se rasvataan tai öljytään ja kiillotetaan soljet ja puhdistetaan kaikki reiät. Odotellessa kannattaa myös liottaa kuolaimet lämpimässä vedessä, että kaikki liat irtoavat ja lopuksi tietysti koota suitset, ettei seuraavalle napsahda tämä hommakseen.


Nahkaiset varusteet olisi ideaaleinta säilyttää ilmavassa  +15 tilassa n. 45% kosteudessa ja suoralta auringonvalolta suojattuna. Käyttämättömät nahkavarusteet olisi hyvä pyyhkiä nihkeällä ja rasvata tasaisin väliajoin kuten kerran vuodessa. Liian kuivassa säilytystilassa nahka kuivuu ja haperoituu, liian kosteassa homehtuu. Homehtuminen on hyvin yleistä jos käytetään huonolaatuisia valjasrasvoja, rasvaa jätetään liikaa nahan pinnalle pesun jälkeen tai varusteita säilytetään pitkiä aikoja likaisina. Pinnassa oleva home ei ole vaarallista, sen voi pestä satulasaippualla pois, mutta jos homeen annetaan muhia pitkään, tai pinta on käsittelemätön, home pääsee nahkaan heikentäen sitä merkittävästi. 

Hyviä putsaus tuotteita löydät mm. Hööksin ja Horzen sivuilta. Itse käytän Hööksistä ostettua satulasaippuaa ja Horzen valjasrasva, jotka ovat osoittautuneet oikein hyvik
si.

Backup pictures - luukku 20


Joulukuvat kuuluvat aina joulukuun bucket listiin, mutta koska Suomen säästä ei ikinä ole selvyyttä otimme tänä vuonna itse asiaa kahteen kertaan joulukuvia.


Joulukuun toisena viikonloppuna oli kaunis lumipeite, mutta se suli pois nopeasti sateiden takia. Tällöin emme kuvia ehtineet ottamaan, mutta olimme jo sopineet 15 päivän kuvauspäiväksi. Tällöin maata ei kuitenkaan koristanut lumipeitettä, mutta päätimme silti ottaa koska emme tienneet tuleeko lunta enempää ennen aattoa. Kaikki muu oli tummaa ja synkkää paitsi maa joka oli huurteessa pakkasesta. Hätä keksii keinot ja otimme kuvia valkoisen seinän edessä. 


Tausta toimi, asut valmiina ja kamera ladattuna.
 Kaikki hevosten kanssa kuvia ottaneet varmaan tietävät, että asiat eivät silti aina suju käsikirjoituksen mukaan. Aino oli hyvin kärsimätön eikä jaksanut poseerata, mutta kuolasi senkin edestä. 


Saimme pari onnistunutta otosta, mutta suurin osa oli kuitenkin roskiskamaa. Tämä johtui siitä, että emme saaneet Ainon huomiota herätettyä tai itse olin säätämässä jotain :D Lopputuloksena oli kaiken kukkuraksi kuolattu paita, mutta kuvien eteen pitää uhrautua :D



lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulutunteja - luukku 18


Joulukuu tarkoittaa joulutuntien aikaa, joka tiivistettynä on ilman satulaa tunteja, joilla yritetään kerätä herkkujen leipojia. Tänä vuonna jouduin ja /tai pääsin kolmelle joulutunnille. Miten käy? Joudunko leipomaan herkkuja ja kuinka monta?


Maanantai alkoi estevalmennuksella ilman satuloita ja menin Ainolla. Vähän olin yllättynyt että menin sillä, kun olen nyt hyppinyt Rikun kanssa, mutta mikäs siinä samanlainen se on vieläkin.  Sitä se tosiaan oli nimittäin energiaa löytyi. Emme hirveästi ehtineet hyppäämään tunnilla tasapaino ongelmien takia. Mutta meillä sujui Ainon kanssa oikein mallikkaasti vaikka olinkin vähän hukassa esteillä niin sileä työskentely kavaleteilla ja puomeilla oli fine. Valmentajan mielestä tunti meni oikein hyvin, itse en sitä kuitenkaan niin korkealle luokittelisi, koska sähläsin paljon. Kakkua ei kuitenkaan tältä tunnilta tullut, joka on omalta kannaltani oikein hyvä juttu!


Tiistaina menin myöhemmälle tunnille koulun takia ja sen, että menisin ihan mieluusti normaalisti ilman leikkejä ym :D Menin Vertillä, joka on siis about 180 cm korkea. Alkuun minulla oli vähän hakemista, koska pituutta ja leveyttä eli pinta-alaa oli paljon enemmän kuin normaalisti, mutta sain hetken päästä hommat sujumaan ihan hyvin ja kun aikaa meni työskentely parani. 
Kun olimme päässeet melkein rennosti sujuvaan työskentelyyn jouduin yhtäkkiä vaihtamaan hevosta Kaapoon, koska tämä pelleili tai jotain.
 Siinä vaihdettiin ratsut, josta en rehellisesti sanoen hirveän innoissani ollut, koska en ollut mennyt Vertillä pitkään aikaan. Jäin sivuun Jerusalemin suutari leikistä ja muista Afron ratsastajan kanssa, joten ravailin ja tein avotaivutusta itsenäisesti toisessa päässä maneesia. Ei Kaapo lopulta mitään pelleilyt ja loppu ravien jälkeen vaihdoin takaisin Verttiin. Sain ravailla sillä vielä hetken ennen kuin lopetimme. 


Menin perjantaina vielä korvaamaan yhden tunnin ja pääsin uudestaan Vertillä. Maneesin päästyä huomasin, että normaali valmentajani oli palannut reissusta ja hän halusi kaikilta satulat veks.
 Ei siinä vastaan väitelty, mutta vähän järkyttyneenä siinä katselin vieressä seisovaa jättiläistä. Olin ihan varma, että tulen tippumaan Vertin isoista liikkeistä vaikka en ollut vielä edes selkään päässyt. 

 Alkuun olin ihan pulassa varsinkin ravissa, mutta sitten onnistuin rentoutumaan ja sain Vertin kulkemaan pyöreänä. Meillä oli itsenäinen tunti, vaikka valmentaja katsomossa istui tarkkailemassa. Päätin tehdä ympyröitä ja askelien pidentämistä ja lyhentämistä. Työskentely alkoi sujumaan kokoajan paremmin ja paremmin, kunhan vain rentouduin. Välillä aina jämähdin ja lopetin työskentelyn, mutta Vertti kyllä muistutti siitä. Parin laukannoston jälkeen menin pari kertaa pääty-ympyröillä kavaletteja ja siellä oli yllättävän helppoa olla, joten päätin mennä pitkän sivun laukkapuomit. Ensimmäinen meni normaalisti, mutta toisen Vertti hyppäsi ja siinä oli hetki vähän hankaluuksia olla koska omasta liikehdyksestä Vertti siirtyi töksähtäen raviin. Kyllä siellä pysyttiin, turha luulo että alas tulisin, kun kerran jo ylös kapusin. Tunti meni oikeasti todella hyvin ja olen niin ylpeä itsestäni (kerrankin). Vasta loppuraveissa, kun tein kolmikaarista ympyröillä tajusin, että tämään oikeasti sujuu. Nimittäin Vertti oli tekemässä heti pienestäkin liikkeestä sitä mitä pyysin.


 Saimme lopuksi kirjallisen palauteen tunnista, jossa sain kehuja istunnasta ja pehmeästä/ huomaamattomasta vaikuttamisestani. Paperissa luki myös hyviä rakentavia kommentteja, jotka tiedän että ovat heikkouksiani. Nyt aion oikeasti tarrata kiinni niskasta ja parantaa tapani kuten: välillä tehottoman vaikuttamisen ja sen, että siirtymisissä päästän joskus keskivartalon tuen katoamaan. Tehoton vaikuttaminen on siis kohdallani sitä, että kun hommat alkavat toimimaan jään hitaaksi tai jäädyn enkä tee mitä pitää vaikka hyvin tiedän mitä tehdä. Tämän olen ennenkin huomannut, mutta nyt tosissani haluan tästä virransäästö moodista eroon :D

torstai 20. joulukuuta 2018

Trying to take black background pictures - luukku 17


 Jännittävä luukku edessä nimittäin kokeilin ensimmäistä studiokuvien ottoa. Studiokuvat ovat siis musta taustaisia kuvia eli keskipisteessä on vain näkyvä kohde ja tausta on ns. pimeä. Tästä varmaan huomaa jo, että en ole ammattilainen selittämään tätä asiaa enkä ollut myöskään toteutuksessa, mutta ei kun yrittämään. 

lopputulos toisesta kokeilusta
Ennen ensimmäistä kertaa harjoittelin vähän Viliä apuna käyttäen. Nimittäin hän on valkoinen hevonen, joka asuu ulkokarsinassa, joten sain sisällä olevan valon helposti alhaiseksi. Tämän avulla sain vähän vihiä miten säädän asetuksia tai niin ainakin ajattelin.

Ensimmäinen kunnon kokeilu kohteeni oli Sakke, joka on Olivian hevonen. Sakke on rautias suomenhevonen eli hankaluus taso nousi nimittäin nyt pitää huolehtia, että saan hevosesta valoisan. Kokeilimme ensin tallin oviaukossa, mutta se ei onnistu koska emme saaneet edestäpäin tarpeeksi luonnonvaloa. 



Tämän takia vaihdoimme kuvauspaikkaa ja kokeilimme ulkokarsinaa. Siellä sain parempia tuloksia ja tässä on sitten vierekkäin muokattu ja alkuperäinen. Jouduin aika paljon muokkaamaan kuvaa varsinkin riimun pois muokkaus oli todella hankala.


Seuraavana päivänä kokeilin Ainon kanssa ja aloin hahmottamaan paljon paremmin asetusten laittoa tai voihan se olla tuuria, että ne osuivat heti kohdalleen. 
Ainon kuvasta tuli muokkaamalla ihan hyvä, vähän se on makukysymys että olisinko tummentanut sitä vielä, mutta näin ensimmäisiksi yrityksiksi se on oikein hyvä. Huomasin, että kannattaa laittaa mieluummin suitset kuin riimu, jos ei halua istua niin kauaa muokkaamassa. + ensi kerralla pitää muistaa ottaa tutit pois, koska ne eivät korista kuvaa :D 

Haluan ehdottomasti harjoitella näiden ottamista vielä lisää, koska se oli ihan super hauskaa vaikka hermot menivät aluksi kun säädin asetuksia :D Katsotaan jos saan viikonloppuna otettua jouluisen studiokuvan.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Nelijalkainen ihmisenä - luukku 16


Tasan viikko enää jouluun! Joulukuuhan katoaa ihan silmissä. Olen lukenut lähiaikoina pari tällaista kuvitelmaa, missä muutetaan hevonen ihmiseksi ja kerrotaan sitten minkälainen tämä olisi. Joten tässä minun kuvitelmani Ainosta.


Ajattelen Ainon innokkaana ja iloisena naisena. Hänellä olisi kauniit mustat hiukset ja suuret herttaiset silmät. Nuoresta iästä huolimatta hän on saanut pojan nimeltä Arttu. Vaikka hän esittää hankalasti tavoiteltavaa ulkokuoren alla piilee fiksu, temperamenttinen luonne, joka on aina innokkaana kokeilemassa uusia asioita vaikka ne pelottaisivat ja jännittäisivät häntä.
 Vaikka Aino on hieman pyöreähkö, hän on reipas ja tykkää käydä lenkeillä. Pikku pirun takana kuitenkin lymyää kultainen sydän. Hän tietää milloin ilahduttaa tai lohduttaa ystävää ja osaa tuoda usein hymyn toisten naamalle. 

Lempiruokia on monia, mutta herkuista hän rakastaa porkkanakakkua ja omenajäätelöä. Hän tykkää kaikista vuodenajoista eikä osaa valita lempparia, mutta kura kelille hän haluaa kumisaappaat ja niiden kanssa yhteensopivan takin päälle tai hän ei liiku askeltakaan pihalla. 

 Maanantaisin hän niin täynnä energiaa viikonlopun jäljiltä ettei meinaa pysyä paikallaan! Tasapainon kanssa hänellä on vielä vähän harjoiteltavaa, nimittäin yhdellä jalalla seistessä hän meinaa horjua ja samoin jos hän pyörähtelee liikaa. 
Jouluna Aino mielellään pitää tonttulakkia ja pikkujoulujen kilpailuissa pitää aina voittaa vaikka se tarkoittaisi likaista peliä. Myöhässä olemisesta ei tarvitse huolestua, koska Aino kiirehtii vaikka juoksujalkaa ajoissa paikalle.


Tässä on minun mielikuvitus Ainosta ihmisenä, osaatko kuvitella oman suosikki hevosesi ihmisenä? 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

DIY poronsarvet - luukku 15


Nyt varsinkin kun joulukuu on alkanut alkaa jouluisten kuvien otto, johon kuuluu tietysti pukeutuminen poron sarviin ja punavalkoisiin asuihin. Joten tänään teemme tämän nopean ja helpon ohjeen avulla omat poronsarvet hevoselle.


Jos ajattelet, että on kätevämpää vain kävellä eläinkauppaan ja sieltä ostaa niin siitä vaan mutta...

1. Pääset halvemmalla tekemällä itse.
2. Tarvikkeet löytyvät helposti Prismasta ja/ tai kotoasi.

Joten eiköhän hypätä askartelemaan poronsarvet!



Tähän työhön tarvitset:
-punaista huopaa
-kynän/ tussin
-ruskeaa lankaa ja neulan
-pumpulia


Ensimmäisenä hahmottelin sarvien muodot kahdelle päällekkäin olevalle huovalle. Varsinkin kun tekee itse voit päättää minkä kokoiset teet. Itse tein pienet kehittyvät sarvet, koska Aino on vielä nuori poro :D 
Kun olin saanut piirrettyä niistä halutun muotoiset leikkasin ne irti. Tässä kannattaa muistaa jättää puoli senttiä ylimääräistä leikatessa, koska muuten sarvista tulee tarkoitettua pienemmät, kun siirrytään ompelemaan.


Kun molemmat sarvet on ommeltua reunoja pitkin joko ompelukoneella tai käsin kuten itse tein, ne kannattaa kääntää, jotta jälki näyttää siistimmältä.


Kääntämisen jälkeen on aika täyttää sarvet pumpulilla. Itse otin tähän avuksi grillitikun, jotta sain täytteen hyvin sarven päihin. 


Täytyyhän nämä jollakin saada kiinnitettyäkin ja sitä varten kehittelin siihen mahdollisimman yksinkertaisen tavan eli leikkasin ylijääneestä huovasta kuvan mukaiset palat. 
Nämä ompelin molempien sarvien päähän kiinni, näin sain samalla täyttöaukot kiinni, jotta pumpuli ei pääse pihalle. Kangaspaloihin on leikattu halkiot, jotta ne saadaan solmulla laitettua kiinni niskahihnaan juuri siihen kohtaan ja asentoon kuin haluaa.


Ja tadaa! Ei kun kiinni ja käyttöön.

Preparing for christmas -luukku 14


Voi että! Ihanaa, että on joulukuu, mutta tuntuu että päivät ovat edenneet liian nopeasti nimittäin olen ihan jäljessä lahjojen ostossa ja koristelussa. Joten tänään pidin toiminta päivän ja hoidin asioita jotenkin järjestykseen.



Aamusta koristelin huoneessani olevan kuusen ja tein pipareita samalla, kun latasin eilisiä kuvia koneelle. Meillä oli seuran pikkujoulut eilen illalla Aulangon hotellilla, jota ennen otimme kuvia Essin ja Martan kanssa kerrankin ilman hevosia :D


Vielä pitää mennä ostamaan pari lahjaa ystävilleni ja paketoida loput. Tänään en valitettavasti kaikkea ehtinyt paketoimaan, mutta pitää hoitaa ne huomenna. Olen hirveän innoissani lahjoista mitä ostin, joten toivotaan että en vahingossa paljasta niitä ennen aattoa. Illalla minulla oli vielä harkat edessä, joten pidin kuvien järjestely tauon ja muokkasin ja lähettelin kuvia eteenpäin. Tämän saatuani valmiiksi pitikin jo lähteä harjoituksiin.




lauantai 15. joulukuuta 2018

Estetehtäviä treeneihin -luukku 13


Heippa! Puuttuuko ensi treeneihin ohjelma? No, sehän sopivasti nimittäin tänään kerron viisi suosikki estetehtävääni!


Ensimmäinen tehtävä on ehkä hauskin nimittäin, kun olin tekemässä tätä postausta se ponnahti heti mieleeni. Nimittäin pääty-ympyrällä hyppäämistä! Itse olen rakentanut tehtävän niin, että se alkoi kavaletista kun tulee tehtävään sisälle, sitten puomi, este, puomi, kavaletti, puomi, este ja sitten ollaankin jo alkupisteessä.
 Kun olimme menneet tehtävää sujuvasti läpi äsken kertomallani tavalla, otimme puomit pois esteiden välistä ja teimme kaikista esteet. Eli nyt, kun ratsastettiin tehtävään sisälle mentiin: este, laukka-askel, este, laukka-askel, este, laukka-askel ja este. Tehtävässä pitää olla tarkkana laukan tahdin ja askelten pituuden toistuvana pitämisessä ja samoin reitin ratsastamisesta, jotta kaarre pysyy jokaisella neljänneksellä saman kokoisena.


     Pahoittelen, nimittäin en todellakaan tiedä näiden tehtävien nimiä. Mutta seuraava tehtävä on siis helppo 4 esteen tehtävä, jossa voidaan ratsastaa sisälle 2 tavalla: eli ensin suoraan ja siitä kaartamalla jollekin kolmesta esteestä tai tulemalla reunoista keskelle. Tehtävä on hyvä, koska siinä voi myös harjoitella askelten pidentämistä ja lyhentämistä helposti.




    3. & 4. Tästä varmasti huomaa, että tykkään paljon kaartamistehtävistä yms. Tässä kaksi esimerkkiä: eli kolmikaarinen tai sitten vinossa olevat joita voi tulla suoraan (vinosti hyppäämällä) tai kaarevilla teillä.



    5. (kuvassa oikeassa reunassa) Tällä tehtävällä pystyy luomaan monenlaisia pieniä ratoja ja lähestymisiä esteeltä toiselle lyhyillä tai pitkillä teillä, joten kyseessä on hyvin monipuolinen tehtävä! Lyhyissä teissä voi olla haasteena että saa kurvista tasaisen ja ratsastettua sen läpi tasapainossa.

    torstai 13. joulukuuta 2018

    Valmennuskooste - luukku 12


    Nyt nuhan keskellä on hyvä aika muistella viime kerran valmennusta tarkemmin ja miettiä, mitä kehittää, mikä sujui ja mikä ei sujunut.


    Viime viikon maanantaina menin estevalmennuksessa Rikulla, josta on varmaan hetkeksi aikaa tullut vakituinen esteratsuni. Tehtävänä meillä oli kolmen esteen jumppa, jossa oli puomit välissä ja vastakaartoeste ja sitten kulmasta lähestyttävä este. Alkulämmittelyn jälkeen menimme jumppaa ilman käsiä ja sitten ilman jalustimia. Jumppaa ennen ja/ tai jälkeen teimme ympyrän kavalettien yli.
    Riku toimi oikein hyvin vaikka kuskilla oli kädet sivuilla tai jalustimet kaulalla. Tällä kertaa muistin säästellä energiaa alussa, jotta jaksetaan loppuun asti. Riku on joskus hypännyt enemmänkin, mutta ei enää hirveästi eikä isompaa. Sen takia sen kunto on vielä aika huono ja väsähtää usein lopussa juuri silloin, kun alamme hyppäämään isompaa.

    c. Julia Lappalainen
    Näin pienenkin ajan sisällä huomaa, että sen kunto on kehittynyt jo paljon vaikka paljon on vielä edessä, mutta tänään se oli ihanan energinen ja sitä piti jopa pidätellä.
    Kun jumppaa oltiin menty tarpeeksi, aloimme menemään rataa, joka meni näin: päädyn este, jumppa, vastakaarto este, jumppa ja päädyn este. Menimme Rikun kanssa radan ensimmäisenä ja se meni suhteellisen onnistuneesti. Tultiin jumpalle ensimmäisellä kerralla hitusen liian kovaa, mutta toisesta suunnasta se onnistui hyvin ja saatiin vaihdettua laukat sujuvasti lennosta radan aikana, mikä on vähän Rikulla ruosteessa.
    Kun kaikki oltiin menty, nostettiin kaikkia 5 reiällä ja ei kun uudestaan. Nyt huomasin Rikussa pientä väsymystä, joka kostautui, nimittäin matkustelin vastakaarto esteelle ja ponnistuspaikka meni ihan pieleen. Radan jälkeen tulin sen vielä yksittäisenä uudestaan ja tällä kertaa se meni onnistuneesti.
    Valmentajani mukaan tänään meni oikein hyvin ja nyt pitää vain vielä lisää tehdä vaihtoja, että ne palaavat kunnolla muistiin Rikulle. Itse olen myös ihan tyytyväinen, mutta voisin keskittyä myös silloin kuin hommat sujuu enkä jäädä silloin haaveilemaan, koska useimmin näissä kohdin menee pieleen ja toisena keskittyä myötäämään enemmän. Tästä minulle ei ole sanottu eli se ei varmaan ole asia mihin pitäisi keskittyä, mutta joskus omasta mielestäni myötään todella hyvin ja joskus se on semmoinen pieni myötäys vaan, joten jos siihen löytäisin kultaisen keskitien olisin iloinen.

    c. Julia Lappalainen
    Tässä tämän kerran mietteitä tunnista, toivottavasti osasin kertoa tarpeeksi, koska minulta on kysytty, että alkaisin tekemään enemmän normaaleja tuntipäivityksiä, joka oli mielestäni yllättävää, koska en ole ajatellut että haluatte lukea niitä mutta mikäs siinä onhan tämä hauskaa kirjoitettavaa :D

    tiistai 11. joulukuuta 2018

    Kisakuvia - luukku 11


    Kesän aikana on tullut kierreltyä kisoissa groomina ja valokuvaajana, joten ajattelin yrittää koota omasta mielestäni parhaimpia otoksia, mitä on tullut napsittua ja muistella vähän näitä reissuja ja kesän lämpöä.


     Nämä kaksi ensimmäistä ovat Riihimäeltä kesäkuusta. En tiedä miksi, mutta tykästyin näihin, vaikka ne eivät välttämättä kaikkien silmään ole"kauniista kuvakulmasta". 


    Tämä seuraava ei ole kisoista vaan harjoituksista, mutta oli ihan pakko laittaa se tähän nimittäin tykkäsin kuvan vihreydestä ja reunoissa olevasta sumeista kasveista. Tämä oli elokuun loppupuolelta, kun tallillamme pidettiin maastoesteharjoitukset yksäreille ja ulkopuolisille ratsastajille.


    Tästä kuvasta onkin aikaa! Tämä on maaliskuun koulukisoista, jotka järjestimme meidän valmennus porukan kanssa. Todella onnistunut kuva maneesista, nimittäin meidän maneesi osaa olla todella hämärä valokuvauksen kannalta.


    Maaliskuusta suoraan keskikesään ja Hankoon. Tämä on ehdottomasti yksi suosikki kuvistani Seahorse Weekiltä ellei jopa ihan suosikkini. Hanko viikonlopusta löytyy lisää täältä


    Nämä seuraavat kaksi ovat toukokuulta Stable Novasta (silloin vielä Stable Park). Nämä eivät ole omalla kamerallani otettuja vaan lainasin Miran kameraa, johon sitten nopeasti säädin asetukset kuntoon. Oman olin jättänyt kotiin, koska en ollut ajatellut että ottaisin kuvia. Mihinkäs sitä päädyttiin, no kameran taakse :D


    Olin yllättynyt, että sain niin nopeasti jonkun toisen kameran toimimaan juuri niin kuin halusin, nimittäin taistelen omani kanssa aika usein varsinkin nyt kun maneesikausi on alkanut :D


    Viimeinen kuva ulkokentältä minkä löysin on Ypäjältä Nuorten hevosten viikolta.


    Nyt ollaan taas takaisin maneesin hämäryydessä ja alkaa asetusten säätäminen laidasta laitaan :D Tämä ei mikään paras ole, mutta se on mielestäni ihan hyvä ensimmäiseksi maneesi kuvaksi nyt kesän jälkeen.


    Kisoista suoraan koti maneesiin. Tämän kuvan otin viimeviikolla kun olin katsomassa treenejä. Toivon että saan kehitettyä maneesi asetuksia paremmiksi, jotta tulisi laadukkaampaa jälkeä, mutta se on todella haastavaa varsinkin iltapäivällä ja iltaisin kuin kattoikkunoista ei tule yhtään luonnonvaloa enää auttamaan.


    . Tänään vähän rauhallisemman puoleinen postaus sen takia, että makoilen kotona flunssan kourissa enkä saanut paria viimeistä materiaalia suunniteltuja postauksia varten. Toivottavasti paranen ja pääsen hoitamaan ne kuntoon niin saadaan vähän menevämpää tekstiä :D