Ulkopuolisiin Ainolla!?

"Uusi vuosi, uusi minä" hokee aika moni, kun uusi vuosi vierähtää. Sama vanha virsi :D omalla kohdallani se ei tule olemaan ihan näin. Viime vuosi oli henkisesti ylä ja alamäkiä ja opin paljon vaikken sitä tajunnutkaan ja aion jatkaa samaa rataa, mutta vähän eri tavoitteilla ja eri tavalla ! Koska tavoitteita pitää olla, ne auttavat tavoittelemaan eteen ja ylöspäin :D 

Viime vuoden tavoitteistani selviydyin hienosti *taputus selkään* ja vaikkei siinä todellisuudessaan ollut edes puolet niistä mitä päähän loin. Pari juttua jäi, kuten kuvakilpailu tänne blogiin, mutta sellainenkin tullaan saamaan tänä vuonna :) 

haha xD löysin hirveen tb kuvan Lyyli aikoihin! Oi että ♡

TAVOITTEET 2018

Blogi:

Joulukalenteri 2018

Innostamaan muita tavoittelemaan omia haaveitaan

Haastepostaus yms

Ratsastus:

Hypätä enemmän hyviä ja puhtaita ratoja treeneissä (ja kisoissa)

Saada henkisiä onnistumisia ja kokemuksia

Kehittää omaa ratsastusta, niin koulussa kuin esteillä

Käydä Ainon kanssa ainakin yksissä koulukilpailuissa

Minä:

Saada lisää itseluottamusta

Unohtaa ajatusten luomat paineet 

Päivitellä aktiivisesti ig:seen ja blogiin 

(menkää seuraamaan @teamdreamcastle)

Valokuvaus:
Yritä opetella kuvan muokkausta
Harjoittele hämäräkuvausta
Etsiä kuvia ja yritä uudelleen toteuttaa ne

 Tulevan vuoden suunnitelmat eivät ole minulle yhtään varmat hevospuolella, en tiedä aionko edes kilpailla vaikka tykkään siitä tai jos aion, onko se välttämättä Ainon kanssa vaikka haluaisin sen olevan. Paljon mietittävää ja pohdittavaa, mutta aion pitää teidät kyllä ajan tasalla näistä ja TOIVOTAAN että tämä kelkka kääntyy ylämäkeen ja alkanut vuosi olisi minun ja Ainon vuosi! Jos se on sitten edes Aino... :)  

Hyvää alkanut vuotta!

Ps. Jos teillä on ideoita mitä haluaisit lukea tänä vuonna tai jotain muuta, kerro se niin voi hyvinkin olla että se toteutuu :) Lukisin mielelläni teidänkin ajatuksia!

2017 review

2017 oli muutosten vuosi, paljon ehti tapahtua vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Tänään teen rewriten hevosvuodesta 2017 enkä rewind niinkuin Youtubessa tehdään. Joten eiköhän aloiteta, koska meillä on 365 päivää jäljellä :D

Tammikuu:

Vuoden alussa treenasin vielä Joukolla ja mentiin kisoissa 60 cm luokkia kisoissa (hoidin Joukoa ja Moita). Useimmiten kisoissa tuli ainakin 1 kielto, vaikka harjoitukset menivät hyvin. Aina välillä kuulin tämän "Jouko ei ole hyppyhevonen". En kuunnellut vaan halusin näyttää muille että Jouko osaa ja pystyy, sillä ei vain ollut tarpeeksi uskallusta mennä. Tammikuussa menin myös ensimmäisiä kertoja Ainolla. Aino oli juuri alkanut käymään tunneilla eli hän uusi tuntsari. Aio oli enemmän käynyt aikuisilla ja kuuluin suht ensimmäisiin juniori/ lapsi tuntiratsastajiin, jotka sillä menivät. Aino oli tosi erilainen Joukoon verrattuna eikä osannut vielä kaikkea kovin hyvin, mutta olin onneksi mennyt samanlaisilla nuorilla ennenkin. Tammikuussa kävin myös Lontoossa perheeni kanssa, josta voit selata ottamiani kuvia täältä.

Helmikuu & maaliskuu:

Helmikuussa aloin jo kehittämään kuvaa Ainosta ja minusta ratsukkona ja Salla (valmentaja) oli alkanut vinkata vähän siihen suuntaan. Aloitin käymään valmennuksissa Joukolla ja mentiin meidän isoin rata 75-85 cm yms. Kiellot ja epäröinti alkoi vähentyä ja suunta oli parempaan päin. Kisoissa tosin meni huonosti ja vaikka sain mennä esteet loppuun asti tuli hylkäyksiä. Ennen kisoja päätin, että jos hylkäys tulee, on aikaa jatkaa eteenpäin Joukosta koska olin saavuttanut sen kanssa jo tavoitteeni. (saanut epäröinnin pois ja kuorittua pienen hyppyhevosen) Valmentajalle tästä olin sanonut ja teimme päätöksen, että etsitään uusi "kisahevonen".

Huhtikuu & toukokuu:

Huhtikuun alussa menin Ainolla vakituisemmin ja Aino oli tullut jo enemmän tunti käyttöön. Kehityttiin Ainon kanssa alussa aika nopeasti ja ilmeisesti valmentaja oli samaa mieltä koska pääsin heti Ainon kanssa menemään 60-75 cm esteitä. 

Kesäkuu & heinäkuu:

Yksi hauskimmista kesän kohdista oli tyttöjen kanssa reissu ulkopuolisiin kilpailuihin (Aino, Lotta ja Mirka). Aino (puhun nyt hevosesta) meni tunneilla kivasti, mutta kun olin saanut sen liikkumaan myös paremmin halusin että pääsemme siihen menoon kokoajan, joten aloin kasaamaan itselleni ajatuksia liikaa. Kesäkuussa olin myös esteleirillä Solsikessa, jonka jälkeen minulla oli vielä yksi normaali ratsastustunti ennen kuin hevoset lähtivät ansaitulle kesälomalle. Kesäloman aikana olin myös itse lomalla Norjassa, mistä voit lukea lisää tästä ja siellä kävimme mm. issikkamaastossa. Vähän ennen Norjan reissua onnistuin myös taittamaan nilkkani lepo kuntoon, mutta kärsivällisyys palkitsi ja se ei hirveästi vaivannut Norjan reissun menoa.

Elokuu & syyskuu:

Ensimmäinen päivä jatkuivat taas normaalit ratsastustunnit, koko elokuun menin Ainolla (oman muistin mukaan) ja tuntui että tämä kuukausi oli kokonaisuudessaan tähän mennessä kaikista paras, en sählännyt enää omiani ja olin saanut tasoitettua ratsastusta. Elokuun lopussa aloimme hypätä uusia maastoesteitä, joka oli tosi kivaa ja osittain pelottavaa. Huomasin että vaikka se oli mukavaa ja hauskaa, menen mieluummin ei kiinteitä esteitä, varsinkin jos korkeus nousee. Syyskuun vierähtäessä päätin, että menemme Ainon kanssa kenttäkisoihin ja valmentajan vastaus tähän oli, että eiköhän tämä ollut jo tiedettävissä. Pieniä pelkoja oli, koska nämä olisivat Ainon ensimmäiset kisat, mutta yritin karistaa ne ajatukset pois niin nopeasti kuin ne tulivatkin. 

Syyskuu oli treenaus kuukausi, mentiin maastoesteitä, koulua, maastoesteitä ja sitä rataa. Valmennukset menivät oikein hienosti, tosin yhden loppupuoliskolla kävi pieni vahinko, mikä olisi voinut pilata suunnitelmat... Onneksi ei, vaan parin päivän liikuntakielto vain vei sen pois. Syyskuussa tarinani ilmestyi hevoshulluun, mikä oli aika ihana juttu myös! 17. päivä olivat kenttäkilpailut, joista voit lukea lisää täältä! Kisojen jälkeen treenaaminen jatkui normaalisti ja yksi parhaista valmennuksista koko vuonna oli tällöin.

Lokakuu & marraskuu:

Kuukausi alkoi heti koulukisoilla, mitä ennen oli vähän ongelmia peruutuksessa yms. Ne eivät onnistuneet niin hyvin kuin olisivat nimittäin radan keskellä tapahtui sähläys kohtaus molempien puolesta. Lokakuun lopussa oli estemestaruudet, mitkä menivät mielenkiintoisesti. En nimittäin vieläkään osaa selittää niitä, mutta tässä postauksessa kerroin niistä vähän. Marraskuussa olivat sitten vuoden viimeiset kisat (harjoituskisat) missä menin varmuuden vuoksi kaksi luokkaa. Kisarata oli varmaan yksi ärsyttävimmistä, mitä olen kisoissa mennyt. Loppu marraskuun menin Ainolla ja saatiin hyviä valmennuksia ja parannettua omaa ratsastusta. 

Joulukuu:

Joulukuussa menin vähän muillakin hevosilla kuin Ainolla niin valmennuksissa kuin koulutunneilla. Menin kyllä Ainollakin, mutta en niin paljon kuin ennen joka oli ihan hyvä, että pääsen keskittymään kokoamaan enemmän omaa ratsastustani. Joulukuussa oli myös paljon hauskoja hetkiä kuten kaikki joululaulujen saattelemana menneet tunnit. Laskettelureissun jälkeen oli vielä viikko aattoon ja sitten koitti odotettu aattoaamun hoitajien maasto.

Vaikka vuosi ei näin kirjoitettuna vaikuta hirveältä muutosten vuodelta niin siltä se kyllä tuntui. Alkuvuodesta alle tuli uusi hevonen, jonka nappeja ja muttereita vieläkin ihmettelen ja sitten oma pääni sekoitti menoa ja ajatukset olivat liian monimutkaisia minun suoritettavaksi, joka ajoi minua hermoromahduksen partaalle aina välillä. Kisoista ei mitään käteen jäänyt paitsi kokemuksia (harjoituskisoissa kaikki saivat ruusukkeen), koska sählättiin siellä yhdessä Ainon kanssa ihan turhia. Vuoteen mahtui myös paljon hetkiä niin huonoja kuin hyviäkin. Mutta tämä vuosi on opettanut minulle paljon niin pitkäpinnaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta myös paljon malttia. Itse valitsin Ainon, joka ei ole ihan helpoimmasta päästä. Mutta kyllä me sinne sijoille jossain vaiheessa kavutaan! Tänä vuonna ollaan kehitytty todella paljon vaikka en sitä itseä tajua ja se jatkuu. Ehkä 2018 on meidän vuosi!

Sain ihan liikaa kivoja raketti kuvia yöllä :D

Kiitos teille tästä vuodesta ja nyt siirrytään 2018 vuoteen jatkamaan tätä matkaa yhdessä! Hyvää uutta vuotta!

Ninja & Aino

Jouluaatto, luukku 24

Valitettavasti tänään on viimeinen joulukalenterin luukku eikä päivittäin enää tule luukkuja, mutta ei anneta sen silti romahduttaa joulufiilistä nimittäin... tänään on JOULUAATTO! 

  

Tänään ihanien jouluisten kuvien seassa tulee myös olemaan ig kyselyni vastaukset ja kuka minä olen 5 sanalla kavereiden suusta ihan niin realistisena kuin olla. Perinteiset joulukuvat piti noiden pikku ipanoiden kanssa ottaa myös tänään ja ne onnistuivat ihan kivasti! Ruusa ehkä näyttää vähän surulliselta kun sain poronsarvet eikä tonttuhattua, mutta Viuhti on oikein suloinen! :) Aamu alkoi  Ainon kanssa joulumaastolla ilman satulaa ihanissa maisemissa ja porukassa, siitä lisää ig:ssä.

En sano kuka sanoi minkäkin vaan he saavat sitten itse lukea omasta täältä :) Pyysin paria kaveria tai oikeastaan snäppini bf-listoilla olevia sanomaan 5 sanaa ja 2 lausetta (ei pakollinen) ihan honest eli rehellisesti ja suoraan. Ja te jotka nää laitoitte varmaan tunnistatte itsenne niin mun sydän kirjaimellisesti suli teidän vastauksista, että kiitos että mulla on noin ihania ystäviä ja tässä oli vasta pari niistä <3

-ihana, luotettava, positiivinen, kiltti ja aito.

-kaunis, hauska, positiivinen, hyvä kuvaamaan ja ihana.

-yritteliäs, avulias, luotettava, hauska ja kärsivällinen. Meijän valkkuporukka/tunti olisi vajaa ilman sua ja juttujas. Uskallat ottaa haasteita vastaan ja vaikka välillä olisikin alamäkiä löydät kaikesta aina jotain positiivista!

-nätti, hoikka, pitkä, hyvä kamu ja johtajan asenne.
-iloinen, urheilullinen, nauravainen, ystävällinen sekä mukava.

Ig-kyselyn vastaukset:

1. Minä vuonna oon syntynyt? -03 eli oon nyt 8. luokalla

2. Kuinka monissa kilpailuissa olin tänä syksynä Ainon kanssa? - 4-5. Kenttäkilpailut, seurankoulu- ja estemestaruuden ja penny&friends kisat. Eli Aino on käynyt 4 kilpailuissa ja se on meidän yhteinen score myös.

3. Talli millä kävin ennen Aulangolle siirtymistä? -Alaspään tallilla, siitä voi lukea enemmän mun maaliskuun storytime postauksista.

4. Minkä rotuinen Liina oli? - Liina oli väriltään voikko ja rodultaan ihana suomenhevonen.

5.Minkä värinen mun kisatakki on? -Se on mariininsininen.

6. Käytänkö ratsastaessa saappaita vai jodhpureja ja chapseja? -Jodhpureja ja chapseja, mutta joissain kuvissa ne näyttävät saappailta, koska sopivat niin hyvin yhteen. Omistan kyllä saappaat, mutta ei vain ole tullut käytettyä.

7. Hevonen jolla kisasin ennen Ainoa? -Joukohan se.

8. Onko Ainolla merkkejä jaloissa tai päässä tai muualla? -Ei, ole. Ei merkin merkkiä.

9. Mitä muuta harrastan ratsastuksen lisäksi? -Tämä oli kompakysymys nimittäin harrastan kaikkia vaihtoehtoja :D

Muistakaa, että joulussa ei ole kyse lahjoista vaikka niitä kuinka paljon halutaan vaan yhdessä olosta ja tekemisestä. Jos muun muassa ystävyys on kiinni jostain materialismista, ei se ole ystävyyttä. Ystävä on ystäväsi ilman mitään lahjoja :)

Olkaa valppaina saatan pitää useamminkin kyselyitä igeen tarinassa nyt kun kerran innostuin :D
Hyvää joulua!
God jul!
Wesołych Świąt!
Joyeux Noël
Feliz Navidad!

Ninja

Romahtamisvaarassa piparkakkutalo, luukku 23

LOMA! Nyt on viimein tullut se odotettu päivä eli ensimmäinen päivä JOULULOMAA. Koulun syyslukukausi on naputeltu pakettiin ja todistus on kourassa, joten nyt on aikaa ottaa ilo irti joulusta ja rakentaa piparkakkutalo! Viime vuoden hieno piparkakku postaus tosi tuhoutui, kiitos blogger, mutta liitin sinne silti pari onnistunutta kuvaa siitä, tekstiä en jaksanut uusia koska takahampaita kiristeli niin paljon sen jälkeen :D

Tänä vuonna en kuvannut "rakentamisvideota", mutta otin vaihe-vaiheelta kuvia ja lopputulos kuvia yms. ja tosiaan unohdin ihan kokonaan tallista takaseinän! Se ei silti haitannut, koska ainakaan talli ei nyt näytä ahtaalta ja kopperoiselta, kun siinä on puoliväliin ylettyvä tiiliseinä :)

Huomiseen! Ps. Näitkö uuden jouluisen bannerin?

Ninja

Kuvahaasteen tulokset, luukku 22

Kaksi päivää aattoon! Jännittävä ensimmäisen luukun haaste tulee päätökseen minun kantilta ja nyt on lopputulosten aika. 

Yhdistelin vähän kuvia, koska en vain yksinkertaisesti saanut valoisaa aikaa riittämään ja unohdin ennen lomaa niitä räpsiä... Pari olen jo postauksien yhteydessä laittanut, mutta laitan ne silti uudestaan :)

1. Höyryävän kuumasta juomasta & 11. lämpimästä pukeutumisesta

2. Joulukoristeesta tai kuusen koristelusta

3. Tuoreista pipareista ja glögistä

4. Kuva hetkestä, joka tuo mieleen paljon muistoja

6. Tonttulakkisesta eläimestä

7. Joululahjaostoksista tai ostoksilta

8. Mukavasta hetkestä

9. Talvisesta ulkoaktiviteetistä

10. Joulukorteista valmiina postitukseen

12. Red and White +14. Joululahjoista

13. Säihkyvää ja kimaltelevaa +14. Joululahjoista

Eli mulla jäi siis 5 (hyvästä joulu elokuvasta) ja 15 (jouluherkuista) ottamatta. Huomisen luukku voitaisiin tosi laskea 15, mutta se on vähän myöhään:D Onnistuin mielestäni ihan hyvin ja kuvia on paljon erityyppisiä, osa puhelimella ja osa kameralla. Minkälaisia otoksia sinä sait?

Huomiseen!

Ninja

Tallipäivä, luukku 21

Heippa! Tänään pääsette mukaani tallille vähän touhuamaan, joten eiköhän jatketa suoraan luukkuun? 

Tein igseen kyselyn, että kumman haluatte ja tällä kertaa tallipäivä- video sain hitusen verran enemmän ääniä kuin iltatalli- video. Joten tänään luukussa on tekemäni kooste tiistaista ja lauantaista, jolloin olin tallilla. 

. Lauantaina oli heppakerhojen vetoa ja leivottiin vähän pipareita tyttöjen kanssa sen jälkeen. Myöhemmin pesin myös kaikki Ainon kamat ja putsasin harjat, minun mielestä lauantai on paras päivä siihen, koska sunnuntaina hevosilla on vapaa ja varusteet saavat olla ihan rauhassa. Tiistaina oli normaali koulutunti, josta löydät varmasti tietoa igstä koska päivittelen sinne aina tuntien jälkeen. Joten olkaa hyvä ja nauttikaa videosta!

Huomiseen! Mikä on teidän lempi kohtanne videosta? Itse tykkään kohdasta 3.15 :)

Ninja

Pohkeenväistöä kohti, luukku 20

Heippa! Kaikki ovat varmaan joskus hevospiireissä tai tallilla kuulleet sanan "pohkeenväistö"? Joten nyt kerrataan muistia ja kerrotaan niille joille tämä on osittain vierassana, mitä se oikeasti on!

Pohkeenväistö on klassinen irrottava kouluratsastusliike, joka voidaan suorittaa kaikissa kolmessa kouluratsastuksen perusaskellajissa (käynti, ravi ja laukka). Pohjetta väistävä hevonen astuu sisäsivunsa jaloilla ristiin ulkosivunsa jalkojen eteen. Tällöin ratsukko liikkuu samanaikaisesti eteen ja sivulle. Se parantaa hevosen tasapainoa ja notkeutta ja samoin ratsastajan istuntaa ja apujen hallintaa.

Kouluratsastussääntöjen kohdassa 211.  pohkeenväistöstä lukee näin:

1. Pohkeenväistön tarkoituksena on kehittää hevosen kuuliaisuutta ja ratsastajan eri apujen keskinäistä vaikutusta hevoseen.

2. Liike suoritetaan käynnissä tai harjoitusravissa. Pohkeenväistössä hevonen liikkuu rungostaan suorana sen verran liikkeen suunnasta poispäin asetettuna, että ratsastaja näkee sen sisäsilmäkulman ja sieraimen reunan. Sisäpuoliset jalat astuvat ristiin ulkopuolisten editse.

Pohkeenväistö voidaan ratsastaa lävistäjällä, jolloin hevosen tulee olla mahdollisimman yhdensuuntainen pitkän sivun kanssa kuitenkin niin, että etuosa hieman johtaa liikettä. Eteenpäinpyrkimyksen, tempon ja tahdin on säilyttävä. Jos pohkeenväistö suoritetaan pitkällä sivulla tai keskihalkaisijalla, hevosen tulee liikkua noin 35 asteen kulmassa ratsastettavaan tiehen nähden.

Pohkeenväistö on siis sivuttaisliike, jossa hevonen edestä (ja takaa) katsottuna astuu jaloillaan ristiin ja etenee samalla haluttua linjaa pitkin eteenpäin. Liikkeellä sanotaan olevan voimisteleva vaikutus.

Pohkeenväistössä huomaa hevosen:

Koulutusta

Pohkeenväistö mittaa hevosen saamaa koulutusta - se vastaa annettuihin apuihin kevyesti ja viiveettä. Vain hevonen, joka on opetettu selkeästä signaalista selkeään toimintaan, astuu vaivatta sivulle. 

Tasapainoa

Pohkeenväistö mittaa myös hevosen ja ratsukon tasapainoa ja ratsastajan kykyä tasapainottaa hevosta. Jotta hevonen voisi astua sivusuuntaan samanlaisella ristiastunnalla sekä edestä että takaa, tulee sen painopisteen olla sen kehon keskellä. 

Työskentelyasentoa

Jotta hevonen voisi astua sivulle hyvässä tahdissa ja lennokkaasti, tulee sen kannatella itseään. Sen etuosan ja alakaulan lihasten tulee saada ensisijaisesti toimia etujalkoja eteenpäin ja sivulle vieden. Taivuttaminen liikkeen suuntaan nimittäin muodostuu vaikeaksi, jos hevonen ei kannattele itseään tai jos ratsastaja ei anna hevosen kannatella itseään.

Voimisteluastetta

Pohkeenväistö mittaa myös hevosen kehon voimisteluastetta - sitä kuinka rennosti, joustavasti keho liikkuu.

Miten tämä sitten tehdään?

Ratsastajan tulee pohkeenväistössä istua hevosen keskellä, paino molemmilla istuinluilla tasaisesti ja pitää ylävartalonsa kohtisuorassa lantionsa päällä. Väistön ulkopohkeen tulee olla hevosen ympärillä, ja sen tehtävänä on eteenpäinajavaa apuna ja hevosen asennon ja suoruuden pitäjän. Sisäpohje viedään aavistuksen verran taaksepäin ja siitä hevonen liikkuu sivullepäin.

Jotta hevonen voisi tehdä puhtaita ristiaskelia sivusuuntaan, sen täytyy myös kannatella etuosaansa suhteessa takaosaansa. Hevonen on suora kaulastaan ja rungostaan ja lievästi asetettu niskasta liikkeen suunnasta poispäin. Etuosan tulee johtaa liikettä hieman.

Jos väistät esim. oikealle; vasen pohje pyytää hevosta sivulle ja oikeaa estää lapaa karkaamasta liikaa. Kummatkin ohjat pidättävät hevosta tarvittaessa, ettei se lähde eteenpäin.  Hevosen tulee liikkua väistössä myös eteenpäin, joten älä tyssää vauhtia. Muutoin väistöstä tulee liian jyrkkä, joka on alkajalle että hevoselle vaikeampaa.

Itselläni on niin sanottu muistisääntö pohkeenväistössä että ensin odota sitten siirrä eli puolipidäte ja sitten pohje.

Nuoret hevoset tai hevoset, jotka eivät ole liikkeeseen tottuneet pitää opettaa siihen pienissä pätkissä. Aina kun sivuaskeleet onnistuvat lähes oikein, palkitaan ja jatketaan eteenpäin normaalisti ja tätä mennään uudestaan ja uudestaan pari kertaa. Joskus hevoset voivat yrittää karata tästä tilanteesta vain juoksemalla alta pois tai kävelemällä vain sivulle, jolloin kannattaa pysäyttää ja odottaa hetki paikoillaan ennen kuin jatkaa ja pysäyttää vaikka, joka askeleen jälkeen jos hevonen meinaa vain jatkaa eteenpäin. Myös raipalla voi pienesti muistuttaa ja auttaa väistävää jalkaa, jos hevonen ei halua ymmärtää pyyntöä tai siirtää jalkoja.

Onnistuneessa, tasapainoisessa pohkeenväistössä hevonen on luontaisesti hyvässä peräänannossa ja siten oikeassa työskentelyasennossa. Aktiivinen takaosastaan, hyvässä ryhdissä ja rennon joustava kehostaan.

Toivottavasti tämä avasi silmiäsi lisää pohkeenväistöstä. Nähdään huomenna!

Ninja

Aino ihmisenä, luukku 19

Hei ja ei hitsi... Alle viikko enää jouluun! Tämä joulukuu katoaa ihan silmissä. Olen lukenut lähiaikoina pari tälläistä, että kuvitellaan millainen ihminen joku hevonen olisi, joten päätin tässä luukussa muuttaa Ainon ihmiseksi. Katsotaan miten siinä käy!

Aino olisi oikein innokas ja iloinen nainen. Hänellä olisi kauniit mustat hiukset ja suuret herttaiset silmät. Nuoresta iästä huolimatta hänellä on poika nimeltä Arttu ja hän esittää hankalasti tavoiteltavaa jos joku toisen sukupuolinen yrittää lähestyä häntä. Hän on fiksu, temperamenttinen ja tietää mitä pitää tehdä ja miten toimia vaikkei osaisi sitä täydellisesti. Hän on aina innokkaana kokeilemassa uusia asioita vaikka ne pelottaisivat ja jännittäisivät häntä, hän yrittää silti aina parhaansa. Vaikka Aino on urheilullinen ja reipas ja juoksee kovaa, hänellä on pieni pömppömaha, mutta siitä huolimatta hän ei välitä siitä tai anna sen häiritä häntä. Ainosta löytyy myös se pieni pirullinen ja hauska luonne, jolloin hän pelleilee ja vitsailee. Hän tietää milloin ilahduttaa tai lohduttaa ystävää ja osaa tukea oikealla hetkellä. Aino tuo usein hymyn muiden naamalle ihan vain olemalla siinä. 

Lempiruokia on monia, mutta herkuista hän rakastaa porkkanakakkua ja omenajäätelöä. Hän tykkää kaikista vuodenajoista eikä osaa valita lempparia, mutta kura kelille hän haluaa kumisaappaat jalkaan tai hän ei liiku askeltakaan pihalla. Aino pukeutuu usein ruskeisiin saappaisiin, mustiin housuihin ja paitaan mikä mieleen tilaan sopii. Maanantaisin hän niin täynnä energiaa viikonlopun jäljiltä ettei meinaa pysyä paikallaan! Tasapainon kanssa hänellä on vielä vähän harjoiteltavaa, nimittäin yhdellä jalalla seistessä hän meinaa alkaa horjua ja samoin jos pyörii liikaa. Jos jonkun yli pitää astua esim lätäkön, koipi nostetaan niin korkealle ettei se vain likaannu. Jouluna Aino mielellään pitää tonttulakkia ja pikkujoulujen kilpailuissa pitää voittaa. Myöhässä olemisesta ei tarvitse huolestua, koska Aino kiirehtii vaikka juoksujalkaa ajoissa paikalle.

Tässä on minun mielikuvitus Ainosta ihmisenä, osaatko kuvitella oman lemppari hevosesi ihmisenä? Nähdään huomenna!

Ninja

Paras hevosmuisto, luukku 18

Haastatellessani Saima Alitaloa aloin itsekin miettimään parasta hevosmuistoani. (Jos et ole vielä lukenut käy lukemassa se tästä!) Sen päättäminen ei nimittäin ollut kovin helppoa vaikka en ole ratsastanut niin kauan kuin jotkut. Joten nyt tämän päivän luukussa haastan teidät miettimään parhaan hevosmuistonne sillä aikaa, kun minä kerron minun top 3 lyhyesti!

Parhaita muistoja voi oikeasti olla paljon ja niin erilaisia, esim. hauska putoaminen tai kömmähdys tai sitten unelmien toteutuminen tai ylpeä hetki. No sain vihdoin valittua pari parhainta muistoani ja tässä ne sitten ovat:

Minun parhaimmaksi ja onnistuneimmaksi hetkeksi pääsi tämä muisto, johon kuuluu myös ajatuksia itse hetken lisäksi. Tämä on kun saatiin Lyylin kanssa seuran estemestaruuden hopeaa. Se on luultavasti painunut mieleen, koska se oli ensimmäinen isompi sijoitukseni kisoissa ja suht alkupäässä kilpailu-urani alkamista. Olin myös opettanut Lyyliä hyppäämään ja kävellyt sen kanssa sen matkan askel askeleelta, joka tekee siitä vielä tärkeämmän. Useimmiten varsinkin ratsastuksessa minulla ei ole ”tuuri/ onni” puolellani ihan kokonaan kuten joillakin jota tunnen, enkä ikinä mene niillä varmoilla hevosilla jostain syystä, joten tämä oli totisesti yksi ihanimpia muistoja

Hauskimpiin mutta samoin pelottavimpiin muistoihin kuuluu, kun edellisellä tallilla menin Aada nimisellä hevosella Lyylin lähdettyä ja päästiin hyppäämään isompaa noin 100 cm sarjaa tai suhteutettua, mitä siitä nopeasti kavereiden kanssa laskettiin. En aluksi halunnut tulla sitä ikimaailmassa, koska minulla ei ollut vielä luottamusta Aadaan... No, sen aikainen valmentaja osittain pakotti sen sitten tulemaan ja pari minuuttia sen jälkeen oikeasti olin ylpeä ja iloinen tästä, koska se oli korkein este mitä olin ikinä mennyt ja se oli mennyt hienosti!

Kolmanneksi on tultava Liina. Päässä vieläkin kirkkaana loistaa kesäpäivien hetket, jolloin pyöräilin Liinan luokse eväsreppu selässä ja hiki otsaa pitkin valuen. Matka kyllä palkitsi, nimittäin vastassa oli ihanat suuret silmät ja pehmeä höristys. Siinä päivän kuluessa hoidin päivä- ja iltaruuat valmiiksi ja siivosin karsinat ja tarhan. Sen jälkeen odotti oma ruokatauko, jonka jälkeen pääsin ratsastamaan pellolle. Ei se helppoa ja kevyttä hommaa ollut, mutta ihana kokemus ja todella opettavainen. 

Nämä ovat minun 3 parhainta hevosmuistoa, joko muistat omasi?

Huomenna nähdään!

Ninja

Kokemuksia ensimmäisestä lumilautailu kerrasta, luukku 17

Kuinka moni teistä on kokeillut lumilautailua? Itse kokeilin, kun olimme perheeni kanssa Rukalla lomalla. Olen laskenut jo pienestä asti suksilla ja nyt kesällä päätin että haluaisin kokeilla lumilautailua! Sanon jo tässä vaiheessa etten tiedä yhtään lumilautailu käsitteistä ja nimityksistä, joten prot lautailijat älkää suuttuko :D

Tässä on mun ihan liian nätti lauta♡

Nyt lomalla siihen oli mahdollisuus, joten vuokrattiin lauta ja monot ja menin yhdelle lumilautailu tunnille, jotta oppisin perusteet. Ennen opettajan tuloa ehdin pari kertaa laskea semmoisen pienen rinteen ja osasin jo mennä hissillä ja nousta laudan päälle ja jotenkuten tulla alas. Tietenkin parin kaatumisen saattelemana. Tämä mäki oli valehtelematta kovin pieni ja "hissi" oli n. 20m taikamatto.

Tää on ihan ensimmäisistä laskuista joskus maanantailta

Oppitunti meni hienosti! Opin menemään hyvin naama alaspäin rinnettä, jarruttamaan, kääntämään lautaa yms. Haasteena oli vain naama kohti rinnettä kääntäminen ja vaihtaminen toiselle puolelle. Opettaja kehui paljon, että minulla oli hyvä tasapaino ja osasin hahmottaa jo alussa että missä painopisteeni on.

Tästä jatkoin yksin harjoittelemista isompaan rinteeseen. Liikerata alkoi onnistumaan jo vähän töksähdellen, mutta pystyin jo menemään kaarteita vaihtelemalla varvas nojalla kantapää nojalle tai silleen hienosti mutkitellen... Enkä kaatunut tai mitään kertaakaan teleskooppi hississä!

Reissun aikana laskettiin kaikkia rinteitä vanhempieni kanssa ja viimeisillä laskuilla perjantaina menin jo kaarteita niin jyrkissä kohdissa kuin niissä ei niin jyrkissä ja en enää tupsahdellut takamukselle niin kuin keskiviikkona :D Joten kehittymistä oli tapahtunut ja menoni oli sujuvampaa.

Haluan rohkaista kaikkia kokeilemaan lautailua. Joten jos olet ikinä miettinyt, että haluaisit kokeilla lautailua siitä vain! Se on todella hauskaa sitten kun tajuaa ja se haparointi kaatuilu vaihe menee ohi! Joten monot jalkaan ja lautailutunnille, koska milloinkaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja. 

Huomiseen!

Ninja