Valkoisia aitoja ja Krafft esteitä - seuramestaruuksia tavoittelemassa

Seuramestaruudet ovat tältä vuodelta taputeltu, mutta miten niissä loppujen lopuksi meni? Molempiin eri hevosilla ja vähän heikolla treeni pohjalla, voiko tällä yhtälöllä onnistua?

c. Mona Ilmanen

Hypätään ensiksi ironisesti koulukisoihin, joissa menimme Ainon kanssa Helppo C:n. Ennen kisoja oli vähän hevosrumbaa, joten treenit jäivät yhden tunnin varaan. Ennen rataani Aino meni myös toisen radan, joka ei ollut kovin hyväksi välttämättä meidän menon kannalta, nimittäin Aino oli ollut pari päivää todella väsynyt ja puhti oli kadonnut nopeasti menosta. Lämmittelyssä huomasin jo vähän ongelmia nimittäin toiseen suuntaan siirtymisessä kokorataleikkaan lopussa, takajalat tuntuivat tipahtavat alta pois. Saatiin siinä kerran tehtyä se onnistuneesti ja sitten annoin Ainon lepäillä loppuajan.

c. Julia Lappalainen

Sen takia päätin keskittyä radalla vain liikkeiden oikein suorittamiseen eli keskiympyröiden pyöreyteen ym. Rata oli ihan ok siihen nähden, että väsymys johti liikkeiden huonontumiseen takajalkojen osalta eli ne alkoivat helposti säheltämään ja lähtemään liikkeen alta pois. Juuri siihen hankalaa suuntaan tuli valitettavasti hosunut siirtyminen ennen aikojaan ja kävelyssä oli pientä jännittyneisyyttä. Selvisimme radasta lopulta prosentein 58,64%, joka on varmaan tämän vuoden prosenttimäärä kirous, koska Rinsun kanssa elokuussa möhlittiin samoihin tuloksiin.

    Tällä kertaa meillä oli vieraileva tuomari, joka ei tätä ennen ole meillä käynyt. Muiden kanssa siinä puhuttiin, että hän oli selvästi tiukempi ja huomioi eri asioita kuin mm. viime vuoden koulutuomari, jonka tuomarointiin olemme tottuneet. Suoritusten prosentit olivat hyvin lähekkäin toisiaan eikä suuria eroja ollut. Oli hyvä kuitenkin saada palautetta eri taholta ja loppu pelissä olen rataan ihan tyytyväinen, energisyys radasta puuttui, minkä itsekin tunsin, mutta ei voi mitään tällä kertaa meni näin!

Seuraavaksi oli vuorossa estemestaruus, joihin lähdin valmentajan toiveista Rikulla 80cm eli junnumestaruus luokkaan. Treeneissä Riku oli vetelä, joten minun piti olla koko ajan tarkkana ja skarpata, että menossa oli tarpeeksi eteenpäin pyrkimystä. Riku meni 40-50cm ensin toisella ratsastajalla, jossa Riku keksi pistää show:n pystyn ja vetää rallia ympäriinsä niin radalla kuin radan jälkeen, joka valitettavasti johti ratsastajan tasapainon menetykseen. 

c. Mona Ilmanen

Siitä oli "hauskaa" mennä itse hyppäämään, kun puheenaiheena oli vieläkin tapahtunut tempaus. Ainakin kuvaajia oli, nimittäin ilmeisesti odotettiin että Riku keksisi taas jotain. Ainakin tällä kertaa ei vauhdin kanssa ollut ongelmia, nimittäin energiaa löytyi ihan Rikun omista moottoreista :D 

Jo lähtölinjaa lähestyessä Riku kokeille liikkeitään ja yritti siinä pomppia, mutta jatkoin matkaa tämän temppuilun lomassa ensimmäiselle esteelle ja siitä eteenpäin. Esteiden välillä Riku yritti aina vähän jotain mukaan lukien spurttien yrittämistä ja niskojen nakkelua ja muita ponimaisia keksintöjä. Selvisimme radasta ratsastaja tiukasti satulassa kiinni ajalla 60,92 sekuntia, joka olisi 5. sijaan riittänyt, mutta valitettavasti meille tuli sarjan toiselta osalta puomi, kun tulimme liian kovaa sisään. Olimme loppujen lopuksi 11/18. Olen tyytyväinen rataan Rikun kanssa, koska vaikka temppuilut sitä hankaloittivat, olihan se hauskaa ja sehän on kaikessa tärkeintä! Ensi kerralla sitten hakemaan se puhdas rata mukaan, toivottavasti :) 

c. Julia Lappalainen

Kesähommia ja arkeen paluuta

Pienen epävirallisen lomatauon jälkeen vihdoin takaisin tällä puolella, joten päivitetään teidät ajan tasalle mitä tässä on tapahtunut... Viimeisessä postauksessa otimme "prinsessakuvia" Ainon kanssa koulun loppumisen jälkeen ja siitähän on kohta puolitoista kuukautta aikaa!

Riihimäen reissusta c. Ninja Hellman (Heidi - MSK Full of Joy)

Puolet lomasta on mennyt hommissa tallilla leiriohjaajana ja tallityöntekijänä ja toinen puolisko on ollut menoa, niin hevoshommien ja muiden perässä, mutta sen verran hyvin tunnen itseni että tiedän etten olisi viihtynyt ilman tätä kokoajan menevää vipinää sinne tänne :D Tämä viikko taitaa olla ensimmäinen koko loman aikana kun nukun joka yö kotona... kumminkin tämä loma on ollut kerrassaan ihastuttava ja olen niin onnellinen että olen saanut viettää niin paljon aikaa hevoshommissa, groomina yms. Viikonpäiviä vierähti niin Hangossa, Alastarossa EM-kilpailuissa, ystävien rippijuhlissa ja kilpailuissa mukana ties missä, mutta mikä on tärkeintä I`m back now better than before! Nimittäin loma on tehnyt tehtävänsä ja olen saanut tyhjennettyä koko pääni kaikesta turhasta :D

Santsi, labradorin pentu 

Vaikka hevosten kanssa olen valtavasti aikaani viettänyt, olen silti pitänyt yli kuukauden taukoa ratsastuksesta ja kyllä tuli hyvä palautus arkeen kun menin edellisviikolla Kaapolla, joka pisti minut oikeasti toimimaan siellä selässä! Tunnin jälkeen olin kyllä aika pettynyt itseeni koska olisin halunnut tunnin menevän paremmin, mutta eihän sitä voi odottaa kaiken napsahtavan heti paikoilleen kun on taukoa ollut :D 

Viime viikolla tiistaina ratsuni oli jättiläis-Vertti, josta olen tykännyt todella paljon niillä parilla kerralla, joina olen sillä mennyt. Vertin kanssa saatiin homma toimimaan ja tunti sujui hienosti, alusta asti minun olisi vaan pitänyt rohkeammin ottaa avut käyttöön niin olisi voinut sujua alusta asti paremmin, mutta ainakin loppua kohden meno parani huimasti ja tunsin sen kyllä itsekin :)

Kahdeksas päivä koitti myös arki eli koulu starttasi... ihanaa! Ei vaan, onhan se mukavaa päästä näkemään kavereita enemmän yms, mutta en ikävöinyt  koulustressiä kokeista ja projekteista :D Yhdeksännen luokan pääsimme onneksi aloittamaan uudessa koulurakennuksessa, jossa ei pitäisi olla hometta tai huonoa sisäilmaa, jossa olemme joutuneet jo monta vuotta päivät viettämään. Joten tämän lukuvuoden toivon mukaan vietän terveenä, enkä koko ajan pienessä flunssassa.
Asiasta toiseen, en varmaankaan ole ainoa, jolla kouluaineet muuttuvat tänä vuonna sähköisiksi tai ovat jo muuttuneet(?) Itse en oikein innostu tästä nimittäin tykkään kirjoittaa vanhanaikaisesti kynällä paperille ja lukea kirjasta suoraan tai sitten käyttää näppäimistöä, jos nyt jotain projekteja koneella tehdään, mutta ei sille mitään voi että tehtävän teot ja kokeisiin luku siirtyy tableteille... Miten se kahden tunnin ruutuaika nyt menee, mistä on usein tehty iso juttu? :D Noh katsotaan nyt miten tämä lähtee toimimaan ennen kun annan oman arvioni siitä.

Kesältä Laaksonkartanolta, kun olin valmentajani mukana
 eli Salla Varentin - kuvassa hevosena I`m Mosaik lyhyemmin Mosu

Uusi valmentaja

Hei! Tänään jatketaan edellisestä storytimesta, jos et ole lukenut sitä voit lukea sen tästä, mutta aloitetaanpa nyt!

Siitä ensimmäisestä kerrasta eteenpäin aloin menemään Lyylillä vakituisesti, meillä näytti sujuvan hyvin. Puolen kuukauden päästä hyppäsimme jo 60-70, joka todella hyvin Lyyliltä. Lyyli alkoi oppimaan hyville tavoille ja ymmärtämään apujani paremmin. 

Yhtenä kertana, kun menimme kysymään hevosia tavalliseen tapaan edessä oli uudet kasvot, meidän uuden valmentajan kasvot. Hänen nimensä oli Terhi ja hän oli ratsastuksen opettajaksi valmistumisen viimeisessä työkokeessa eli hänen piti pitää tunteja, jotka kuvattaisiin ja parin kuukauden jälkeen katsottaisiin miten olemme kehittyneet Terhin avulla. Terhi oli todella mukava ja selvästi osasi hommansa. Hän halusi saada meille kaikille vakiratsut, jotta kehittymistä oli helpompi seurata. Sain Lyylin ja olin sanoinkuvaamattoman iloinen siitä, siihen saattoi vaikuttaa, että meillä meni hyvin (: 

"Uusi valmentaja,
uudet kujeet"

 Uuden valmentajan estetunnit olivat parempia kuin meidän estetunnit olivat olleet pitkään aikaan, hän kuunteli meitä ja neuvoi meitä todella paljon. Pari kertaa tunnin alussa hän sisäänratsasti Lyyliä pari minuuttia, mitä olisi pitänyt tehdä useamminkin, mutta sitä ei jostain syystä tehty. Joten hän opetti minulle miten voisin pienesti tehdä sen ennen itse tunnin alkua. Tämän oppiminen helpotti paljon. Pienen sisään ratsastuksen jälkeen Lyyli kuunteli paremmin ja kulki suoremmassa. Pukittelu, jota Lyyli harrasti oli loppunut minun kohdallani, joten uskon että hän oli hyväksynyt minut. Tietysti hän aina koetteli muita uusilla kikoilla vähän väliä. Joskus olin ihan varma, että tulen sieltä lentämään, mutta ainakin siihen mennessä olin selässä pysynyt.

My bestfriend♡

Hieman ennen keskikesää tallilla alkoi kiertämään juoruja, että Lyyli lähtisi kohta takaisin, koska se ei soveltunut hyvin ratsastustallin hevoseksi temppuilun takia. Itse näin asian kyllä näin, mutta myös että Lyyli oli hyvin nuori ja epävarma vielä kaikkeen uuteen, kuten pieniin jotka riehuivat niin kyllähän siinä vähän alkaa pelottaa... 

Tallilla oli tulossa estekisat, johon ratsastuskoulun omistaja (entinen estetunnin pitäjä) halusi minun osallistuvan Lyylillä. Hän ehdotti 60-70cm, mutta päätin mennä 40-50cm koska Lyylillä ei oltu vielä kertakaan kisattu, joten kaikki olisi hänelle uutta. Itse olin innoissani, että sain viedä Lyylin ensimmäisiin kisoihinsa.

12.9. Kisapäivänä pyöräilin tallille ajoissa, harjapakki ja kengät tarakalla sidottuina ja olkalaukku olalla. Normaalisti tunsin tässä vaiheessa jännityksen, mutta sitä ei ollut. Pellon reunasta heijastuivat jo auringon säteet, kun lukitsin pyörän tallin pihaan. Vein kamani takkahuoneeseen ja menin talliin. Aamutallin tekijät olivat jo vauhdissa ja seuraavaksi haettaisiin hevoset sisälle. Hain Lyylille ostamani riimun ovesta ja menimme yhdessä hakemaan hevosia. Lyyli oli saanut tulonsa jälkeen ison tarhan yksin. Tarhassa kasvoi polveen asti ulottuvia ruohokasveja ja niittykukkia. Ilmassa oli vielä usvaa ja aurinko pilkahteli, mutta pienen huhuilun jälkeen poni marssi sumusta lähemmäksi korvat hörössä, se hetki oli sanoin kuvaamaton. 

ekoista kisoista, oli vähän jännittyneitä hyppyja xD

Kisat olivat hevoshullu- kilpailut, joten puhtaat radat saivat ruusukkeen. Verryttelyssä Lyyli oli peloissaan ja yritti häätää muita ympäriltään, kun aloimme verryttely hyppäämään Lyyli alkoi rauhoittua. Radalle meno oli aluksi vähän hankalaa, kun portti oli pelottavan näköinen, mutta siitä selvittiin. Suoritimme radan yhdellä pudotuksella. Lyyli oli tosi jännittynyt ja pelkäsi kukkajohdetta esteen vieressä, silti yritin pysyä päättäväisenä ja selvisimme maaliin asti hyvällä ajalla. Vaikka sijoitusta ei tullut valmentaja olin hyvin ylpeä Lyylistä tietysti olin itsekin. Ensimmäiset kisat ja noin rohkeasti selvitty :)

Jatkoimme harjoittelua ahkerasti, joka viikko uuden valmentajan johdolla, joka antoi meille paljon hyviä ja hyödyllisiä neuvoja.

Seuraavaan postaukseen! 

Ninja

Seuranestemestaruudet 30.10

Hei! Edellisistä kisoista lähdimme suoraan ilman niiden välissä treenaamista niin seuraaviin kisoihin, joissa menimme myös 40cm. 

Mirka sitten räpsäisi tällaisen suloisen kuvan meistä kun odotettiin siellä ulkona kylmässä
pisteitä ja palkintojen jakoa, joihin ei päästy (hyvin vietetty 20min)

Jouko oli verryttelyssä tosi laiska ja kielsi kerran pelottavan näköiselle okserille, Hui! Muut hypyt sujuivat mallikkaasti paitsi laiskuuden puolesta. Radalle sitten.

 Olin kolmantena lähdössä ja muistelin rataa odottaessani, sitten koitti vuoroni. Radalle päästyämme Jouko vaikutti jo vähän pirteämmältä. Alku meni hyvin, jouduin pidättelemään Joukoa aika paljon, koska Joukolla on tapana kieltää jos kiihdyttää itse esteelle ja halusin ottaa varman päälle. No, sitten tultiin pelottavalle okserille vähän nousi tuskanhiki kun lähestyttiin. Ratsastin Joukoa reippaasti eteenpäin ja Jouko hyppäsi yli kuin vanha tekijä. Siinä vähän naureskelin hiljaa mielessäni ja jatkoin rataa. 

Pääsimme puhtaan radan! Siihen on hyvä lopettaa kausi. Olen ylpeä hyvin Joukosta vaikka ei parasta mahdollista aikaa saatu <3

Ensi kertaan!

PS. huomatkaa uusi banneri!

Ninja

Elokuun voittaja!

Hei! Voittaja postaus tulee nyt vähän myöhässä, mutta ei se mitään. Se voittaja tässä on se tärkein. Kaikki työt olivat upeita ja päätös oli taas kerran hankala. Tällä kertaa omaperäisyys palkittiin. Ja pakko sanoa, että voittaja on nyt jo toisen kerran voittanut omaperäisyydellä. Tässä se tulee nyt. 

Voittaja on JANNI RANTALA.

 Jannin työ oli mielestäni todella hieno ja taidokkaasti tehty. 

Tämän vuoden kesäbanneri kisa on nyt virallisesti ohi. Ensi vuonna sitten ehkä uudestaan. Menkää seuraamaan ig blogin sivuja. Linkki sivulle löytyy blogin sivupalkista.

Ninja

Vikellyksen SM-kisat

   Hei! 6.-7.8  oli vikellyksen 4-tason Suomen mestaruuskisat, missä olin lauantaina. "Vikellyksen Suomen mestaruuksista kilpaillaan senioreissa ja junioreissa Hämeenlinnassa Aulangolla. Kilpailua isännöivät Kanta-Hämeen Ratsastajat. Kilpailussa ratkotaan myös Suomen mestaruudet." Kerrottiin Hämeen Sanomissa kisoista.

         Menin tallille kymmenen aikoihin. Etsin Mirkaa ja minulta kysyttiin pystyisinkö auttaamaan 11 alkavissa talutus tunneilla ja tietysti suostuin. Menin katsomaan kisoja maneesiin, mistä Mirka sitten löysi minut. 11 lähdimme kentälle hevosia taluttaen, missä ensimmäiset ratsastajat odottivat. 30min jälkeen alkoi uusi tunti, jotka meni maastoon. Tunnin jälkeen tallilla söimme tapasimme Annin ja kuvasimme kisoja. Kolmen aikoihin lähdimme kisoista Mirkalle kävellen, mikä kesti jostain syystä kummallisesta todella kauan. Oliko joku teistä katsomassa samoja kisoja? Tai entä olympialaisten kouluosuutta televisiosta? Tässä vähän kuvia kisoista.

-Ninja