perjantai 24. maaliskuuta 2017

Uusi valmentaja


Hei! Tänään jatketaan edellisestä storytimesta, jos et ole lukenut sitä voit lukea sen tästä, mutta aloitetaanpa nyt!



Siitä ensimmäisestä kerrasta eteenpäin aloin menemään Lyylillä vakituisesti, meillä näytti sujuvan hyvin. Puolen kuukauden päästä hyppäsimme jo 60-70, joka todella hyvin Lyyliltä. Lyyli alkoi oppimaan hyville tavoille ja ymmärtämään apujani paremmin. 
Yhtenä kertana, kun menimme kysymään hevosia tavalliseen tapaan edessä oli uudet kasvot, meidän uuden valmentajan kasvot. Hänen nimensä oli Terhi ja hän oli ratsastuksen opettajaksi valmistumisen viimeisessä työkokeessa eli hänen piti pitää tunteja, jotka kuvattaisiin ja parin kuukauden jälkeen katsottaisiin miten olemme kehittyneet Terhin avulla. Terhi oli todella mukava ja selvästi osasi hommansa. Hän halusi saada meille kaikille vakiratsut, jotta kehittymistä oli helpompi seurata. Sain Lyylin ja olin sanoinkuvaamattoman iloinen siitä, siihen saattoi vaikuttaa, että meillä meni hyvin (: 

"Uusi valmentaja,
uudet kujeet"

 Uuden valmentajan estetunnit olivat parempia kuin meidän estetunnit olivat olleet pitkään aikaan, hän kuunteli meitä ja neuvoi meitä todella paljon. Pari kertaa tunnin alussa hän sisäänratsasti Lyyliä pari minuuttia, mitä olisi pitänyt tehdä useamminkin, mutta sitä ei jostain syystä tehty. Joten hän opetti minulle miten voisin pienesti tehdä sen ennen itse tunnin alkua. Tämän oppiminen helpotti paljon. Pienen sisään ratsastuksen jälkeen Lyyli kuunteli paremmin ja kulki suoremmassa. Pukittelu, jota Lyyli harrasti oli loppunut minun kohdallani, joten uskon että hän oli hyväksynyt minut. Tietysti hän aina koetteli muita uusilla kikoilla vähän väliä. Joskus olin ihan varma, että tulen sieltä lentämään, mutta ainakin siihen mennessä olin selässä pysynyt.

My bestfriend♡

Hieman ennen keskikesää tallilla alkoi kiertämään juoruja, että Lyyli lähtisi kohta takaisin, koska se ei soveltunut hyvin ratsastustallin hevoseksi temppuilun takia. Itse näin asian kyllä näin, mutta myös että Lyyli oli hyvin nuori ja epävarma vielä kaikkeen uuteen, kuten pieniin jotka riehuivat niin kyllähän siinä vähän alkaa pelottaa... 

Tallilla oli tulossa estekisat, johon ratsastuskoulun omistaja (entinen estetunnin pitäjä) halusi minun osallistuvan Lyylillä. Hän ehdotti 60-70cm, mutta päätin mennä 40-50cm koska Lyylillä ei oltu vielä kertakaan kisattu, joten kaikki olisi hänelle uutta. Itse olin innoissani, että sain viedä Lyylin ensimmäisiin kisoihinsa.

12.9. Kisapäivänä pyöräilin tallille ajoissa, harjapakki ja kengät tarakalla sidottuina ja olkalaukku olalla. Normaalisti tunsin tässä vaiheessa jännityksen, mutta sitä ei ollut. Pellon reunasta heijastuivat jo auringon säteet, kun lukitsin pyörän tallin pihaan. Vein kamani takkahuoneeseen ja menin talliin. Aamutallin tekijät olivat jo vauhdissa ja seuraavaksi haettaisiin hevoset sisälle. Hain Lyylille ostamani riimun ovesta ja menimme yhdessä hakemaan hevosia. Lyyli oli saanut tulonsa jälkeen ison tarhan yksin. Tarhassa kasvoi polveen asti ulottuvia ruohokasveja ja niittykukkia. Ilmassa oli vielä usvaa ja aurinko pilkahteli, mutta pienen huhuilun jälkeen poni marssi sumusta lähemmäksi korvat hörössä, se hetki oli sanoin kuvaamaton. 

ekoista kisoista, oli vähän jännittyneitä hyppyja xD


Kisat olivat hevoshullu- kilpailut, joten puhtaat radat saivat ruusukkeen. Verryttelyssä Lyyli oli peloissaan ja yritti häätää muita ympäriltään, kun aloimme verryttely hyppäämään Lyyli alkoi rauhoittua. Radalle meno oli aluksi vähän hankalaa, kun portti oli pelottavan näköinen, mutta siitä selvittiin. Suoritimme radan yhdellä pudotuksella. Lyyli oli tosi jännittynyt ja pelkäsi kukkajohdetta esteen vieressä, silti yritin pysyä päättäväisenä ja selvisimme maaliin asti hyvällä ajalla. Vaikka sijoitusta ei tullut valmentaja olin hyvin ylpeä Lyylistä tietysti olin itsekin. Ensimmäiset kisat ja noin rohkeasti selvitty :)

Jatkoimme harjoittelua ahkerasti, joka viikko uuden valmentajan johdolla, joka antoi meille paljon hyviä ja hyödyllisiä neuvoja.

Seuraavaan postaukseen! 

Ninja



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hankaluuksien alku


Hei! Tänään postauksessa on ensimmäinen storytime, jossa kerron tilanteen mistä aloitamme näissä maaliskuun postauksissa eli palaamme vuoteen 2015 ja Usvan loukkaantumiseen. Jos teillä on mielessänne jotain mitä haluat tietää/kysyä, kysykää ihmeessä kommenteissa tai ig:ssä! (;

Mun ja Usvan ensimmäiset kisat
Mun ja Usvan viimeiset kisat 
Estetunnilta helmikuussa



    5.4.2015 Julkaisin ensimmäisen postaukseni. Sillloin ratsastin 2 kertaa viikossa Alaspäällä, tiistaisin esteitä ja keskiviikkoisin koulua, hoidin Usvaa ja vuokrasin Liinaa. Kävin Usvalla kisoissa 50 cm luokkia ja Helppo C kouluratoja. Liinan kanssa vasta tutustuttiin ja käytiin pitkillä maastolenkeillä läheisissä metsissä. Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. 
    Olin menossa Usvalla estekisoihin lauantaina, mutta minulle kerrottiin että Usva oli taittanut/nyrjäyttänyt vasemman takajalan laitumella, mutta sen uskottiin paranevan levolla, kisat vaan saivat nyt jäädä välistä. Kyllä se harmitti, mutta halusin, että Usva tulisi kuntoon. Aikaa kului eikä Usvan jalka ollut parantunut niinkuin piti.
   Parantumiseen menikin siis kauemmin kuin se pikku lepo ja kun Usva vihdoin parani ei se kestänyt kuin pari päivää kun jalka uudestaan turposi ja meni huonoon kuntoon. Jalkaa kylmättiin ja Usvaa kävelytettiin/liikutettiin varovasti silloin, kun jalka voi paremmin. Se oli aika tuskallista kaikille myös Usvalle (tietysti). Usva alkoi käyttäytymään erilailla kuin ennen (kivusta johtuen), mutta silti yritin aina hoitaa sitä parhaani mukaan, toivoen sitä että se paranisi. Usva yritti näykkiä ja potkia entistä enemmän ja hermostui kaikista ohi kulkevista. Itse aloin muuttua epävarmaksi Usvan kanssa vaikka se oli ennenkin yrittänyt temppuilla pienesti, mutta nyt se oli pahempaa ja välillä osoittautui vähän vaaralliseksi olla yksin Usvan luona, joten pyysin aina jonkun tulemaan juttelemaan kanssani karsinan ovelle, kun hoidin Usvaa. Kovin moni ei pitkän ajan jälkeen halunnut tulla siihen "syötiksi", joten oli pakko selviytyä yksin. Välillä kaikki sujui niinkuin ennenkin ja hetken päästä kaikki oli toisin. Tajusin, että se johtui kivusta, mutta silti en aina tiennyt mitä tehdä,..

      Samaan aikaan ratsastin tiistaisin ja keskiviikkoisin muilla hevosilla, kyllähän se niillä hyvin meni, mutta en saanut samaa onnistumisen tunnetta. No sitten elämäni mullistui, kun tallille tuli  koeajalle risteytysponi Lyyli. Lyyli oli juuri 5 vuotta täyttänyt tamma, jossa oli vuononhevosta ja jotain muuta risteytetty, säältään Lyyli oli n. 150cm.
     Lyyli oli ihana, sitä voisi kutsua rakkaudeksi ensi silmäyksellä, koska sitä se toden totta oli. Lyylin salaperäiset silmät vetosivat minuun eniten.

"Rakkaudeksi 
ensi 
silmäyksellä"

      Tallilla supistiin uudesta ponista hirveästi. Huonoja ja hyviä asioita. Tiistaina estetunnilla menimme kysymään hevosia niinkuin aina ja opettaja kertoi muille hevoset. Siihen jäin odottamaan nimeltä mainitsematon tytön kanssa. Ratsastuksenopettaja sitten hetken päästä kysyi että kumpi haluaa tulla uudella hepalla Lyylillä. Molemmat halusivat tulla, mutta en ollut nähnyt sitä kenenkään ratsastettavana, mutta toinen tyttö oli, joten halusin hänen menevän sillä ja nähdä miten Lyyli liikkuu/menee. Itse menin muistaakseni Aksulla.
 No, Lyyli temppuili ja pukitteli yms. koko tunnin ja toinen tyttö ei ollut tunnin jälkeen iloinen, koska hänen tuntinsa oli mennyt huonosti ja hevonen oli kuulemma tyhmä eikä osannut mitään, mutta Lyyli herätti tunnin aikana vielä lisää kiinnostusta vaikka jotkut olisivat siinä vaiheessa unohtanut koko ponin. 

No, viikon ajan kävin tallilla hoitamassa Lyyliä ja Usvaa ( Lyyliä eivät saaneet hoitaa pienet/kokemattomat, koska se ei ollut vielä kunnolla kotiutunut ja oli todella nuori. Joskus se kokeili ihmisiä ja yritti litistää varovasti seinän väliin tai ei päästänyt karsinaan. Tai ainakin niin minulle Lyylistä varoitettiin) Niin ei käynytkään. Lyyli osoittautui seuralliseksi ja innokkaaksi poniksi. Pidin Lyylistä paljon. Venyttelin sitä ja harjasin huolellisesti sen pitkää, mutta ohutta karvaa. Lyyli oli tosi utelias uusille asioille ja tarkkaili ympäristöä jatkuvasti, pienestäkin äänestä se hätkähti, mutta viikon aikana se alkoi tottua minuun ja rauhoittui kanssani.  Loppuviikosta sitä klipattiin vähän, koska sen karvaa ei ollut klipattu pitkään aikaan ja sille tuli helposti kuuma helteessä. (Lyyli oli lyhytkarvainen, mutta sitä ei oltu ajettu joten se oli kasvanut)



Kuvat on meijän kolmannelta estetunnilta (?). Juu,.. mun esteistunta nyt oli...

   Seuraavana tiistaina toinen tyttö ei enään sillä halunnut mennä, joten pääsin Lyylillä (tai oikeastaan olin innokkaana menossa sillä). Lyyli oli ihana♡  Minua jännitti alussa todella paljon, mutta kun näin karsinassa seisovan ihanan ponin en enää jännittänyt. Tunti oli hauska ja jännittävä. Lyyli meni todella hyvin. Alussa oli vain vähän hankaluutta. Lyyli ei millään halunnut liikkua eteen, mutta lopuksi siitä selvittiin. Kyllä se pikku pukkeja yritti, mutta ei ne paljoa hetkauttanut. Tunnilla menimme kavaletti -ristikko tehtävää ja lopuksi pientä rataa. Tunti meni omasta mielestäni hyvin. Laukannostot olivat Lyylille vielä hankalia ja se oli tosi epävarma kaikesta, joten selässä piti olla tosi päättäväinen. Lyyli ei ohittanut esteitä niinkuin toisella tytöllä ja hyppäsi ne ihan sujuvasti pientä mutkittelua lukuunottamatta. Välillä Lyyli ryösti pois pohkeiden välistä yms. mutta selvisimme niistä pienen "taistelun" jälkeen. xD Ratsastus tuntui mukavalta vaikka aluksi Lyyli testasi minua aika paljon, mutta loppua kohti Lyyli alkoi luottamaan enemmän. Olin silti avoimin mielin temppuilujen ja vastamielisyyksien jälkeen, koska Lyyli oli nuori ja kokematon. 
Tunnin jälkeen opettaja kehui että sehän meni hienosti viime viikkoon verrattuna ja sanoi että minun pitää ratsastaa sillä useammin. (Lyyli ei kuulemma oikein hypännyt muilla tai mennyt puomien yli mielellään.) Se kävi minulle.
Tuntui taas, että jokin sisälläni syttyi. Isommat tytöt kehuivat, että meillä meni tosi hienosti ja että menin sillä hyvin, mutta sanoin aina että Lyyli se tässä taitava on, mutta minulle vastattiin että siihen tarvitaan molemmat tai jotain sellaista.


Seuraavaan postaukseen!

Ninja

torstai 2. maaliskuuta 2017

Maaliskuu: STORYTIME



Heippa!
 Viime vuonna hevoselämässäni tapahtui paljon asioita. Muutoksia, kuolemia, lähtöjä ja kaikkea muuta. Suurin osa ei tiedä tästä mitään ja sitä minulta usein kysellään, joten nyt maaliskuussa ajattelin, että päivitän teidät ajantasalle tapahtuneista.
Mistä Jouko tuli kuvioihin? Minne Lyyli jäi ja mitä sille tapahtui?  Entä Usva ja Neppi?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tulee tulemaan vastaus nyt maaliskuun aikana, jolloin palaamme 2015 vuoteen. Silloin ratsastin vielä Alaspäällä ja hoidin Usvaa.



Odotellessa seuraavaa postausta! 

Ninja