torstai 20. huhtikuuta 2017

Irti päästäminen


Joskus pitää päästää irti, kun rakastaa jotakuta tarpeeksi.
Todellisen rakkauden irti päästäminen on pahinta tuskaa, mutta siihen joutuu kaikki jossain vaiheessa
Joskus joku lähtee jättäen jäljen sun sydämeen, mutta et tule koskaan tietämään minne sen matka jatkuu ja tuletko koskaan kohtaamaan sitä uudestaan. Joskus et ehdi sanoa sitä mitä olisi halunnut ja murehdit sitä jälkikäteen, mutta muista toivoa tulevaa, koska mitä tahansa voi tapahtua. Tarinalle voi tullakin onnellinen loppu loppujen lopuksi.

Itse menetin itselleni rakkaan hevosen noin puolitoista vuotta sitten. Tämä hevonen oli erityinen. Sen näin hänen suurista ruskeista silmistään ja tiedän että hänestä voi tulla ihan mitä vain. Rakastuin häneen heti, innokkaaseen ja pukittelevaan pikkuneitiin, josta tuli kanssani upea poni ja taitava estetykki, vaikka hänen taidoistaan ei tiedetty ja sitä upeaa hevosta moni ei saanut esille itsepäisyyden takia. Tämä ainutlaatuinen hevonen oli Lyyli. Opetin hänelle uusia taitoja ja hyppäsimme lopulta 70 cm rataa ja pari korkeampaa erillistä, kunhan opimme ensin perusteet. Mutta Lyyli lähti maailmalle. Pitkään olen murehtinut hevosesta ja sen voinnista, enkä koskaan lakannut ajattelemasta. Pari päivää sitten tapahtui yllättävä käänne. Löysimme Lyylin. Lyyli oli matkannut lähdön jälkeen pitkän matkan ja hänen vointinsa ei ollut hyvä, mutta nyt hän on päässyt hyvään kotiin, jossa hän voi hyvin ja paranee kuntoon. Enempää en voi toivoa. Kunhan Lyyli voi hyvin, olen onnellinen. Tämä hevonen ansaitsee sitä todellakin♡




Päivittelen teitä välillä Lyylistä ja ehkä tarina loppuu paremmin mitä odotimme (;


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tampereen hevosmessut 2017


Hei! Miten teidän viikonloppu on sujui? Olitteko hevosmessuilla? Itse vietin 10h lauantain siellä Mirkan kanssa. Tähän postaukseen laitan omasta mielestäni kivoimpia kuvia, mitä otin ja lisää kuvia voit nähdä iigeessä, jos kiinnostaa ⇾ @team.dreamcastle, jos joukossa on sinusta kuvia tai haluat tietää onko minulla mahdollisesti sinusta laita rohkeasti sähköpostia tai ig diressä viestiä!

Ypäjän hevosopistonkulkue
Näyttelyiden connemaraponi 


Aamulla pakkasin reppuni ja lähdimme Hämeenlinnasta kohti Tampereen messuhallia kello 8:00. Olimme perillä 8:55. Kiertelimme ulkona olevat kojut, jonka jälkeen menimme pääsisäänkäynnille ostamaan liput.






Menimme katsomaan esteklinikkaa ja rotuesittelyä, jonka jälkeen kiertelimme telttoja n. kello 13 asti, kello 13 aikoihin menimme sitten E-hallin parvelle syömään, koska nälkä alkoi jo kurnia. Syönnin jälkeen menimme kuvaamaan esteluokkia, jonka jälkeen taas pyörimme E- ja A-hallissa. 18:15 olimme mielestämme nähneet kaikki ja menimme hyville paikoille odottamaan kouluratsastusta. Jalat olivat kyllä ihan puhki! Esityksen jälkeen olimme lähdössä autolle, mutta näin ihanan neuleen, jota en ollut huomannut päivän aikana, joten sovitin sitä ja päädyin ostamaan sen. Oli muuten hyvä ostos, eilisen testauksen perusteella!

Esteklinikasta



Messuilta mukaan tarttui meille tiimi yleishuovat, joista sain tingittyä hintaa alas, heppanameja ja ihana horzen tummansininen neule. + paljon "näytteitä" mukaan lukien hankkijan monikäyttö hiirimaton, hevosnameja, alennuskuponkeja yms.

Suomenhevosten kouluratsastuksesta


Messut ovat aina minun ja Mirkan huhtikuun kohokohta, mielestäni messut olivat tänä vuonna hyvät, mutta viime vuoden messut olivat ehkä hitusen verran paremmat, paitsi tänä vuonna oli paremmat esteluokat kuvauksen kannalta väittäisin :D. Viime vuonna tosin oli enemmän osallistujia ja esitykset olivat vauhdikkaampia, tänä vuonna esitykset olivat "rauhallisempia" ja hauskasti koko perheen katsottavaa. Kauppoja/telttoja oli paljon, mutta valikoima oli omalta kohdaltani viime vuonna parempi, mutta tänä vuonna kaupat eivät olleet niin ahtaita kuin viime vuonna, joka on hyvä asia, kun siellä kameran kanssa pyöri ja ruoka oli taas herkullista ja hyvää :) Ensi vuonna taas uudestaan!


Toivottavasti teilläkin oli messuilla hauskaa! Kiitoksia Mirkalle hyvästä seurasta messuilla!

Seuraavaan postaukseen!

Ninja

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Estemestaruus


Heippa! 
Mites viikko onkin hurahtanut näin nopeasti? Jos et ole vielä lukenut edellistä osaa, pääset siihen tästä, mutta nyt jatketaan Lyylin tarinaa!



Treenasimme Lyylin kanssa 2 kertaa viikossa esteitä ja koulua niillä tunneilla, missä ennenkin kävin. Aina välillä minua muistutettiin Lyylin lähdöstä, mutta opettaja oli sanonut että jos Lyylillä olisi pari muuta vakituista ratsastajaa niin se olisi vielä ainakin pidempään, joten tietysti ehdotin pari mahdollista. Ongelmana oli, että Lyyli ei ollut helppo tai automaattinen hevonen ollenkaan ja itse asiassa moni pelkäsi ratsastaa Lyylillä. 


Vietin suurimman osan lomasta tallilla. Heräsin aamulla aikaisin, pyöräilin tallille ja klo.16 aikoihin palasin kotiin. Kävin tallilla suurimmaksi osaksi Mirkan kanssa, joka tuli meille aina välillä yöksi tallipäivien jälkeen tai muuten vain. Juttua riitti meillä ja moni, joka meitä ei tuntenut luuli meitä sisaruksiksi välillä, joka oli hauskaa meidän mielestä. No, olihan Mirka minulle vähän niinkuin kauan kadoksissa ollut pikkusisko ♡
 Kun hevoset oli viety pihalle ja talli siivottu, menimme ulos kuvailemaan hevosia (Lyyliä) ja toisiamme. Istuimme monesti Lyylin tarhassa juttelemassa ja pitämässä sille seuraa.

♡  Kuin pikkusisko 

Lyyli oli meille molemmille todella tärkeä. Tutustutin Mirkan Lyyliin sen tultua tallille ja tuntui, että meillä kolmella synkkasi. Mirka oli aina meidän kisahoitajana, hän osasi huomioida molemmat. Hän sai jännitykseni häviämään kevyellä juttelulla ja talutti Lyyliä, kun kävin tutustumassa rataa yms. 
  Ilmoittauduin Lyylin kanssa 26.9 1-tason kilpailuihin ja tuntihevoscupiin 50-60cm rataan. Tulimme 5. sijalle nollalla virhepisteellä, eikä kauaksi 3.sija jäänytkään. Meillä oli vain hitusen huonompi aika. Olin todella ylpeä ponista! Puhtaan radan saaminen tuntui voitolta, kun olimme vihdoin saaneet yhteistyömme toimimaan sujuvasti. Ponin luottamus oli kasvanut ja lihasten kasvaminen auttoi laukan kehittymiseen. 
Tiistaina estetunnin jälkeen opettaja (tallin omistaja) kertoi, että Lyyli on lähdössä takaisin, koska koeajan aikana huomattiin ettei Lyyli soveltunut ratsastustallille hyvin. Hyvät uutiset tässä oli, että ehtisin osallistua vielä yksiin kisoihin. 
Valmentaja oli paras! Tykkäsin paljon hänen tehtävistään ja tyylistä opettaa. Tehtävät paransivat ratsastajaa ja hevosta erikseen ja myös parina, joka on mielestäni tärkeää.

Tuli vähän kaukaa hyppy, mutta päästiin yli tiputtamatta xd
Nyt tuli taas vähän liian lähelle

estetunti kuvia
18.10 oli taas estekisat ja samassa oli TwR-estemestaruus, koska nämä olivat tämän kisakauden viimeiset estekisat. Opettaja sanoi ettei ollut varmaa onko Lyyli sinne asti vielä, mutta saimme silti osallistua ja kertoi, että Lyylin omistaja tulee katsomaan kisoja, jos Lyyli olisi siihen asti. Viikko ennen kisoja sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Pääsisin kisoihin Lyylillä, mutta niiden jälkeen Lyyli lähtisi. En tajunnut lähtöä siinä vaiheessa, mutta viikon aikana tajusin todellisuuden... Lyyli lähtisi. Ihana Tyyli-Lyylini lähtisi. En kestänyt sitä, Lyyli oli minulle kaikki kaikessa. Olin nähnyt sen oppivan uusia asioita, kehittyvät ja kasvavan ja nyt se päättyisi, vuoden parhaimmat kuukaudet. No, olisihan minulla vielä hetki kisojen jälkeen...


laitumella otettuja kuvia
Aamulla aikasin näimme Mirkan kanssa tallin takkahuoneessa ja menimme Lyylin tarhaan. Leikimme siellä Lyylin kanssa ja kerroimme, että kaikki olisi hyvin, vaikka emme tienneet totuutta... Kisat. Ne olivat parasta aikaa ikinä. Lyyli tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja näytti parhaansa radalla. Joku huusi meille ja ihmiset taputtivat. Vasta radalta pois ratsastaessa tajusin mitä oli tapahtunut. Saimme nollavirhepistettä ja olimme sillä hetkellä estemestaruuden ykkösinä. Moni onnitteli meitä hyvästä radasta, kun ratsastin Mirkan luo. Harjasimme Lyyliä ja annoimme sen juoda ennen palkintojen jakoa. Saimme starttiestemestaruuden 2. sijan! Saimme hienon sinihopean pokaalin, joka komeileen hyllylläni muistona Lyylistä. En ikinä nähnyt Lyylin omistajaa, vaikka hän oli kuulemma paikalla.

kuvia estemestaruuksien jälkeen
Maanantaina sain viestin, että Lyyli oli lähtenyt. Olin murtunut... Luulin sen lähtevän vasta keskiviikkona, mutta ei. En päässyt tallille sinä päivänä, mikä oli ehkä hyvästä nyt jälkikäteen ajateltuna. Pikku poni oli lähtenyt maailmalle...
Seuraavaan postaukseen!

Ninja