tiistai 12. heinäkuuta 2016

Myday 7.7


Moikka! Tänään teen Myday postauksen. Olin EM-kisoissa Alastarolla, mutta siirrytään asiaan.


Heräsin kahdeksan aikoihin, mutta olin niin väsynyt että jatkoin uniani vähän vaille kymmeneen. Kymmeneltä laahustin vessaan tekemään aamutoimet. Aamutoimien jälkeen vaihdoin pyjamat pois mustiin farkkuihin ja mintunvihreään paitaan. Hiukseni laitoin messybonille ja menin tekemään aamupalaa. Laitoin vedenkiehumaan ja otin sinisen kupin ja lusikan. Valitsin kahden pikapuuromaun välillä ja valitsin vadelman ja suljin yläkaapin. Kun vesi oli kiehahtanut ja valmis. Kaadoin vadelmapikapuuropussin lautasella ja lisäsin vähitellen vettä joukkoon sekoittaen samalla. Puuro oli valmis! Otin kaapista mukin johon kaadoin rasvatonta maitoa ja söin aamupalan. Aamupalan jälkeen vedin takin niskaan ja menin ulos auttamaan vanhempiani auton valmiiksi laittoon. Sää ulkona oli tuulinen ja viileä, jota tuuli lisäsi huomattavasti. Hetken päästä tulin sisälle petasin sänkyni ja pesin käyttämäni astiat. Sitten alkoivat ajot. Eka osuus on eliminaattori eli järjestäydymme listaan lähtoreaktion tarkkuudella paras reaktio on tietenkin 0.000 lamppu. Ensimmäisen lähtö meni hyvin. Sitten satoi vettä ja rata kastoi, joten kesti jonkun aikaa ennen, kun rata oli taas kuiva ajoja varten. Toisessa lähdössä saimme 0.000 lapun, joka ei todellakaan ole helppo saada ja pääsimme listan kärkeen ja pääsimme yhdeksän puolelle 9.925 ajalla ja kolmannessa paransimme aikaa 9.8(jotain)(jotain), mutta reaktio huononi hitusen. Kolmas rundi jäi kesken sateen ja seinään törmäyksen jälkien ja palasten siivoamisen/ radan putsaamiseen ja kuskin tarkistuksen vuoksi. Sade on jatkunut tähän asti, joten tämän päivä ajot loppuivat siihen. Kävimme kiertelemässä varikolla ja juttelemassa muiden kanssa. Sitten söimme ja sen jälkeen olen kirjoittanut tätä ja lukenut Harry Potteria ja feeniksin kiltaa. Tästä postauksesta tuli hitusen lyhyt, mutta seuraavasta tulee sitäkin pidempi.

Seuraavaa odotellessa!

Ninja

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Leirikesä, part 1


Hei! Nyt kerron leirikokemuksistani Solsiken esteleirillä 13-17.6. Jossa tapasin uusia ihania ihmisiä, joista tuli ystäviäni ja ihanan pitkä harjaisen Nasun. Mutta mitä me nyt vielä tässä tehdään? Siirrytään suoraan asiaan!
Photo by: Ninja H

 Leiri saapuminen ja leirihoitsujen jako + sekava yö
Sunnuntai 12.6

 Olin viikonloppuna autokisoista ja sieltä paluumatkalla jäin Solsikken vuononhevostallille esteleirille. Leiriläisten kuului saapua paikalle 19-20  ja yhteensä meitä oli 10. Ennen minua paikalle oli saapunut jo kaksi muuta tyttöä, Jenny ja Erika. Liisa (tallin omistaja) otti kaikki leiriläiset vastaan leirikämpän edessä ja esitteli toisilleen. Jenny ja Erika auttoi kantamaan tavarani ylös sen jälkeen, kun olin hyvästellyt äitini. Tutustuimme toisiimme ja valitsimme huoneen ja levitimme kamojamme. Kamoja levittäessä huomasin unohtaneeni kameran akun ja lähetin äidilleni viestiä ja hän lupasi lähetti akun minulle postissa. Sitten lähdimme katsomaan hevosia. Tarhoilla tapasimme Lauran, Ainon ja Venlan, jotka tulivat asumaan leirikämpän toiseen huoneeseen. Katselimme yhdessä vielä lisää paikkoja ja meille tultiin sanomaan, että iltapala on 20.00 ja antamaan laput, joille piti kirjoittaa kolme leirihoitsu toivetta ja ehdotuksia/ideoita mitä haluaisi teoriatunneilla kuulla. Itse kirjoitin lappuun Nasun, koska olin ihastunut Nasuun ensisilmäyksellä ja kaksi muuta joita en muista ja teoriatoiveiksi kilpailusääntöjä ja kavion rakenteesta ja kaviosta tietoa. Sitten menimme iltapalalle ja näimme 3, muuta leiriläistä, jotka halusivat nukkuivat rivitalossa nelisin eli Leenan, Jutan ja Kiian. He kertoivat, että yksi tulisi myöhemmin. Siinä iltapalaa syödessä tutustuimme toisiimme, meille jaettiin leirihoitsut (sain Nasun, jes!), kerrottiin Solsikesta enemmän tietoa, annettiin aikataulu huomiselle ja meidät jaettiin kahteen ratsastusryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä olivat: Laura, Aino, Minä, Venla ja Erika ja toisessa loput. Iltapalan syötyä kaikki lähtivät pikku hiljaa huoneitaan kohti. Minä, Jenny ja Erika jäimme kiipeilemään puuhun ja kävimme hoitsujemme luona ennen leirikämppään menoa. Leirikämpässä laitoimme radion toimimaan ja viritettiin se Loop:in taajuudelle. Hitsi me oltiin ylpeitä, kun onnistuttiin! Oltiin varmoja ettei sitä oltu käytetty pariin vuoteen, pölystä päätellen xD. Sitten me mässäiltiin ja mentiin totuutta ja tehtävä ja jossain 23 aikoihin huomattiin ajankulu ja painuttiin pehkuihin päin herätykset valmiina puhelimissa 7:35, jotta ehdimme 8 aamupalalle. Laitoin aamulle valmiiksi ratsastuskamani, koska ratsastimme 1 ryhmässä ja tuntimme alkoi heti aamupalan jälkeen.

Ensimmäinen ratsastustunti ja hoitoheppoihin tutustuminen

Maanantai 13.6

Aamulla herätyksen soitua ja unet keskeytettyä kaikki muut alkoivat valmistautua, paitsi Jenny joka jatkoi kaikessa rauhassa uniaan. 10 vaille kahdeksan Jenny valmistautui ja ehdimme lopulta aamupalalle ratsastuskamat mukana (paitsi Jenny, joka ratsasti 2 ryhmässä). Aamupalan lomassa meille kerrottiin aamutunnin hevoset. (Pääsin Nasulla!) Lähdimme hakemaan hevoset tarhasta ja aloimme hoitamaan ja laittamaan valmiiksi niitä. Nasu muistutti kovasti Usvaa, nimittäin kun harjasin Nasun otsatukkaa (joka oli tallin pisin otsis) Nasu tökkäsi hellästi polvellaan minua merkiksi siitä, että se on jo tarpeeksi siisti. Se oli todella suloista! Nasu oli todella huomion kipeä, joten sitä ei sopinut unohtaa, kun jutteli muiden kanssa tai se muistutti siitä. Liisa (Solsikken omistaja) tuli talliin 9:45 hakemaan kaikki tunnille. Ensimmäisellä tunnilla menimme (jos oikein muistan) ympyräharjoitusta, asettamista ja katsottiin istuntaa ja sen vaikuttamista hevoseen ja mukautumista hevosen rytmiin. Tunti sujui hyvin! Nasu tarvitsi ratsastaessa myös paljon huomiota tai se rupesi hankalaksi. Sitten toinen ryhmä ratsasti ja hoidimme omat hevosemme pois. Kun olimme vieneet hevoset ulos kävimme vaihtamassa vaatteet ja lähdimme melkein suoraan syömään. Syönnin jälkeen oli 2h vapaata ja sitten oli teoriatunti, missä kävimme läpi kisasääntöjä. Aihe oli mielestäni kiinnostava ja aika kului nopeasti. Sitten menimme juttelemaan ja leikkimään heinävintille, josta meidät tultiin hakemaan syömää viiden aikoihin. Liisa kertoi ratsut ja 2. ryhmä meni ruuan jälkeen laittamaan hevosia estetunnille. Toisen ryhmän jälkeen vaihdoimme ryhmiä ja sitten oli 1. ryhmän aika tulla hyppimään esteitä. Tästä tunnista en muista juuri mitään muista harmiksi. Tunnin jälkeen hoidimme hevoset ja veimme ulos ja rapsuttelimme. Leirikämpällä osa kävi suihkussa ja lähdimme sen jälkeen Jennyn ja Erikan kanssa sanomaan hoitsulle hyvää yötä samalla, kun kävimme pienellä yökävelyllä. Sitten kuuntelimme musiikkia ja juttelimme niitä ja näitä ennen nukkumaan menoa, joka venyi vähän pitkälle. Laitoin kamat taas valmiiksi aamulla ja herätyksen soimaan huomista varten.


Toista osaa odotellessa!

Ninja



maanantai 4. heinäkuuta 2016

It´s time to say good bye...



Noin kuusi viikkoa sitten jouduin luopumaan yhdestä rakkaastani, joka pääsi laukkamaan vihreimmille niityille. RIP Liina. Liina olit rakas ja ihanin vuokrahevonen, mitä olen ikinä saanut. Teit kaikkesi, että olisin onnellinen ja yritit aina parhaasi.

Ensimmäisen kerran, kun näin sinut tiesin, että juuri sinut haluan vuokrahevosekseni. Olit niin utelias ja pirteä ja sinun silmäsi olivat niin lumoavat. Ensimmäinen ratsastus sinulla jännitti minua hirveästi. Kun harjasin sinua tönäisit minua pehmeästi, mutta samalla rohkeasti ja huoleni lähtivät pois. Ratsastaessani pellolla sinulla tuntui kun menisimme pilvien päällä. En ollut ikinä ratsastanut niin kiltillä, ainutlaatuisella ja kuuntelevaisella hevosella. Aluksi pelkäsin ravata sinulla, koska ravisi oli niin ylöspäin ponnahtavaa, mutta samalla eteenpäin pyrkivä. Joten menimme liinassa. Kuukauden päästä siitä menimme jo yksinäisesti ja ilman satulaa. Kesän tulen kävimme pitemmillä maastoreissuilla. Niityllä laukkasin ensimmäistä kertaa sinulla ja se oli ihanaa. Teimme kaikkea hauskaa yhdessä. Näyttelyt joihin osallistuimme jäivät välistä, mutta tärkeämpi olet sinä ja olen sinulle niin kiitollinen kaikesta.

Olimme mökillä silloin kun sain tiedon lopetuksestasi enkä millään päässyt sanomaan sinulle hyvästejä, mutta ei se mitään ainakaan sinun ei tarvinnut nähdä minun itkevän. Olen onnellinen ettei sinun tarvinnut kärsiä vaan sait kuolla onnellisena ja hyvässä kodissa. Enkä ole siitä enää surullinen, koska ajattelen, että et haluaisi minunkaan olevan surullinen.

 Muistan aina sinut ja sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.

Rakkaalle Liinalleni terveisiä niityille sinne taivaaseen. Olet rakas ja kiitos kaikesta.

~Ninja