tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kampailu parhaudesta- syynä erilaisuus?


Ilmeisesti on paljon helpompaa tulla aiheuttamaan huonoa mieltä muille anonyyminä ja seisomatta omien tekojensa takana. Minne tahansa menee, kuulee juoruja paikoista, ihmisistä tai toiminnasta, myös instagramia selatessa on tullut törmättyä anonyymi kommentteihin, joissa haukutaan tai puhutaan pahaa, kenelle siitä on hyötyä?
 Tallia vaihtaneena ja eri talleilla käyneinä huomaa että aina jollain on jotain sanottavaa toisesta paikasta, huono yhteishenki, hevosista ei huolehdita, liian tiukat säännöt ja paljon muuta. Meillä kaikilla on paljon mielipiteitä, jotka eivät aina kohtaa ja eihän sen niin kuuluisi ollakaan, että kaikki ovat samaa mieltä asioista, mutta ihmisten pitäisi myös tajuta milloin jättää omat mielipiteensä sanomatta.


Ennakkoluuloja löytyy paljon toisten toiminnasta ja tallilaisista, nykyisen tallini porukkaa ja siellä liikkuvia ihmisiä ovat jotkut keksineet kutsua ylimielisiksi ja taas yhdestä toisesta että siellä olisi hevosten rääkkääjiä. Pitääkö mikään näistä totta?
Mikään paikka ei ole täydellinen. Ulkokuorta on helppo arvostella jos ei tutustu. Se pätee ihmisiin, talleihin ja kaikkeen muuhun maasta taivaaseen. Kaikki eivät välttämättä ole niin helposti lähestyttäviä kuin osa, mutta missä tahansa olen käynyt, olen pystynyt pyytämään apua ja sitä saanutkin.
Mikä nämä niin sanotut harhaluulot ja juorut saavat aikaan? Mietin tätä pitkään ja tulin siihen tulokseen että erilaisuus saa aikaan katseita ja mielipiteitä, nimittäin jos kaikki olisi samanlaista mitä voisi haukkua tai kommentoida... ei mitään.

Viikko sitten taas törmäsin igeessä tähän asiaan, mutta tällä kertaa tämä kyseinen henkilö avautui asiasta sanomalla "Hevosmaailmassa harvat enää kannustavat tosiaan, kaikki vain yrittävät tahallaan satuttaa toisia..." ja tärkeänä asiana lisäsi loppuun "Älkää antako pahan kiertää." 
 Tämä on mielestäni tärkeä asia, jos toisesta ei ole mitään asiallista sanottavaa sen voi jättää sanomatta. Jos toisia kehuttaisiin ja kannustettaisiin saataisiin paljon positiivisempaa fiilistä hevosyhteisöön. Joten lopetetaan toisien haukkuminen, nimittäin mitä iloa siitä saa että sanoo pahaa muista ja aiheuttaa toiselle pahan mielen? Ei mitään, joten jätä se sanomatta ;)

Voi että! Aika menee nopeasti tääkin on jo viime kesältä <3
Asiasta pienesti sivuten tähän liittyy myös tallien arvostelu. Kaikkialla on erilaisia talleja, jotka toimivat erilailla, joilla käy erilaisia ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Kuka on arvostelemaan tai puhumaan pahaa muista, kaikkialla on vikoja.
    Talli jolla käyn, on yksi kaupunkimme lähistöllä olevista talleista. Lähellä sijaitsee myös kaksi muuta tallia ja näillä kolmella tallilla ovat erilaiset tavat toimia ja tehdä asioita, ne poikkeavat vähän tai vähän enemmän toisistaan. Aina välillä herää keskustelua, että mikä näistä talleista on paras tai parhain. Näissä keskusteluissa herää sitten puhetta kuinka jonkun tallin toimintatapa on väärin tai kuinka siellä käyvät ihmiset ovat töykeitä tai muuta eli perustellaan omaa mielipidettään omalla mielipiteellä, joka koostuu kuulemistaan tai kokemistaan asioista tai muista. 
    Yhdellä tai edes kahdella kerralla ei voi vielä leimata jotain asiaa, itse en välttämättä pidä vaikka koulun tillilihasta ja saatan marista vähän että sitä sitten pitäisi syödä, mutta jonkun muun mielestä se voi olla herkullista, erilaisuus tekee ihmisestä tai paikasta ainutlaatuisen. Toinen voi tykätä, että talli on tiptop siisti ja toinen taas ei välitä miten paikat ovat vaan haluaa vain päästä tekemään vapaasti, tämän takia on hyvä että on erilaisia paikkoja, kaikki ei sovi kaikille.


 Ps. Itse en ole onneksi kohdannut törkeitä kommentteja, mutta en myöskään tykkää nähdä että kellekään sanotaan mitään pahaa. Tämän inspiroivana sain idean kirjoittaa postauksen tästä asiasta ja saada sanotuksi asian mistä olen halunnut pitkään puhua/ avautua. Ehkä tämä oli hieman epäselvästi kirjoitettu, mutta sainhan sanotuksi :)

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kuuluttajana kahden radan välillä - Ypäjän kenttäkisat


Jännittäviä hetkiä ja vauhdikkaita suorituksia -kuvaa koko viikonloppua ja kilpailuja. Seuramme HämR järjesti Ypäjällä 12.5 kenttäratsastuskilpailut, joihin osallistui paljon osanottajia ja saimme vielä ihanan sään aurinkoineen saattelemaan kilpailuja.


Itse suuntasin muiden kanssa Ypäjälle jo perjantaina koulun jälkeen järjestämään paikkoja ja rakentamaan radat valmiiksi lauantaille, itse kilpailupäivälle. Kun kaikki kolme koulurataa ja esterata olivat nousseet pystyyn, tilasimme iltaruuat kaikille. Hetki ja vähän pidempikin jouduttiin niitä odottamaan varmaankin, koska tilauksemme oli suuri, nimittäin paikalla oli paljon meidän seuralaisiamme ja kaikilla oli hirveä nälkä. Saapuihan se ruoka ja pääsimme syömään ja lähtemään illanviettoon asuntolaan. Siellä suurin osa kävi suihkuttelemassa päivän pölyt pois ennen kuin herkuttelimme ym. 



 Herätys kellon tärinä tyynyni alla herätti minut sopivasti puoli seitsemän aikoihin, jolloin kaikki muutkin koulupuolen henkilöt asuntolasta alkoivat hiljaisesti heräilemään ja suuntaamaan aamupalalle. Päivä lähti käyntiin kouluradan puolella kuuluttajan hommissa. Siellä sitten istuin kahdeksasta yhteentoista tuijottamassa kahta koulukenttää, joissa toisella pyöri tuttariluokka ja toisella harrasteluokka. Alun pienien hankaluuksien jälkeen se kuitenkin lähti pyörimään mutkattomasti kunhan pääsin perille, mikä oli ratojen viimeinen liike niin minun ei tarvinnut vahtia kumpaakin rataa kuin haukka vaan pystyin menemään tornin alakertaan ottamaan kuvia ja palamaan aina ratojen lopussa ylös kuuluttamaan seuraavan ja valmistautuvat ratsukot.
 Nyt on sitten koulukuuluttajankin hommaa hoidettu ja hauskaahan se oli, kun pääsi seuraamaan ratsukoita ja näkemään monia hienoja hevosia radalla.
 Jotta en saisi tätä kuulostamaan helpolta niin voin kyllä todeta, että kaikkien hevosten nimien oikein ääntämisen yrittäminen oli välillä haastavaa ja pariin kertaan toistelin joitakin nimiä päässäni ennen ratsukoiden tuloa, jotta osaisin jotenkin lausua ne (ja silti lausuin osan varmasti väärin) :D Kahden radan vahtiminen ja kuuluttaminen oli hankalaa, nimittäin ohjelmat olivat eripituiset, joten ne loppuivat eri aikoihin & piti muistaa kertoa kumpi rata, A vai B & tauot & jos ratsukko ei tullutkaan radalle,.. Mutta onneksi selvisin silti kohtuullisen hyvin vaikka itse sanonkin.



Koulun loputtua ehdin vielä muiden kanssa seuraamaan viimeisiä harrasteluokan esteratoja ja kokonaisen helppo luokan. Jos et tiennyt niin harrasteluokka on siis rataesteillä korkeus 80cm ja samalla näiden kilpailuiden helpoin luokka, sitten on tuttari 90cm ja vaikein luokka on helppo, jonka rataesteet ovat 105cm eli näiden kilpailuiden korkein ja vaativin luokka. Viimeisen tuttari ratsukon jälkeen muutimme rataa ja nostimme yhteisvoimin ripeästi esteet helppo tason esteiksi, jotta viimeinen rataeste luokka voisi alkaa mahdollisimman nopeasti.

 Esteluokan jälkeen oli hetken hengähdystauko ennen maastoeste koulutusta. Koulutuksessa kävimme asiat kertauksen vuoksi läpi, jaoimme kamat kaikille ja määräsimme jokaiselle tietyt esteet pareittain. Olimme Kertun kanssa harrasteluokassa esteellä 4, tuttariluokassa 13 & 14 ja helpossa 17 & 18 & 19 radan viimeisillä esteillä. Ensimmäisessä luokassa olimme alashyppy esteellä, josta kaikki sinne asti päässeet menivät ongelmitta yli tai siis alas :D Luokan jälkeen pakkasimme karkkipussimme ja juotavamme ja lähdimme raviradan toiselle puolelle pellolle seuraavan luokan esteilemme ja siellä olivat myös meidän viimeisen luokan esteet.



 Keli osui kyllä kohdallemme, nimittäin saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta ja helteestä, mutta kun yli kolme tuntia vietät porottavassa auringon paisteessa yhden lippiksen turvin, jota jaatte jotta auringonpistosta ei tulisi alkaa siinä jo vähän varjoa kaipaamaan. Selvisimme kisojen loppuun asti eikä kumpikaan saanut onneksi auringonpistosta, mutta rusketusraidat kyllä tulivat. Koko kilpailun aikana meidän esteillä ei tapahtunut mitään muuta kuin yksi kielto ja kaikki muut menivät yli oikein mallikkaasti. 
Paikkojen siistimisen ja ratojen purkamisen jälkeen pääsimme lopulta vähän ennen kahdeksaa lähtemään kotiin. Ja sanotaanko, että Kerttu ja minä meinasimme molemmat nukahtaa kotimatkalla kuljettajamme autoon, selvisimme kuitenkin hereillä kotiin saakka ja kilpailupäivä pääsi päätökseen. 

Hienot kilpailut takana hyvän ja ahkeran porukan kanssa, kilpailuista selvittiin ilman pahempia tippumisia tai loukkaantumisia loppuun asti! Kerrassaan onnistunut ja hauska viikonloppu :)


HOX kaikki kilpailijat tai muut kuvia vailla olevat, sivupalkista löytyy tietoa 
lisää mistä voit mahdollisesti löytää omasta ratsukostasi kuvia. Tästä postauksesta kopioidut kuvat ovat luvattomasti kopioituja.


maanantai 7. toukokuuta 2018

Summer bucket list 2018


Kolmas kerta toden sanoo, eikös vaan? No tämä vuosi on kolmas vuosi, jolloin teen summer bucket listin ja tällä kertaa hevoskohtiin kyselin apua seuraajiltani eli teiltä, joilta sain paljon hyviä ja hauskoja ideoita. Valitettavasti valinta on pitänyt tehdä nimittäin kaikkiin minulla ei ole aikaa eikä kaikkia olisi edes mahdollisuutta toteuttaa. Tässä se nyt tulee Summer bucket list vuosimallia 2018.

1. Osallistu kenttäkisoihin
Tämä oli selvästi eniten ehdotetuin, joten toivon mukaan päästäisiin
tänä vuonna sinne taas loikkimaan ilman sitä pientä tapaturmaa.

2. Hyppää maastoesteitä
Jos kisoihin päästään tai aiotaan niin eiköhän tämäkin tule toteutumaan.
 Haluaisitteko mahdollisista rataharkoista tälle puolelle treenikoosteita?


3. Rakenna temppurata ja mene sitä ilman satulaa
 Yritetään ainakin ja katsotaan sitten, mitä saadaan aikaiseksi.

4. Jumppaa tai kavaletteja ilman käsiä
 Jos hevosen saan alle ja päästään kokeilemaan niin hauskaahan tämä olisi
kokea uudestaan! Joskus 2 vuotta sitten viimeksi menin muistaakseni...

5. Maastoretki laukkapätkällä ja eväät mukaan!
 Eväät voin mukaan ottaa mutta tuskin pysähdymme syömään,
 mutta kesällä kyllä lähdemme maastolenkille.


6. Tee häntäletti 2 kertaa viikossa 3 viikon ajan ja laita kehityskuva
 Mielenkiintoinen ehdotus, mutta oli pakko valita että saan joitakin kohtia
toteutettua ja harjoitus tulee aina hyväksi!

7. Pidä talli live!
 Pitää yrittää muistaa joku kerta, olen aina ajatellut vain ettei ketään
 kiinnosta, mutta voinhan joskus kamoja pestessä pitääkin..

8. Seiso Ainon selässä 
Jaa vikellystemppuja te pistätte meidät tekemään, katsotaan ja yritetään!

9."Ui pitkässä vesimatossa"
Tähän mukaan aion haastaa Ainon! Toivotaan kunnon hellettä vain ettei vilu tule :)



Näiden teidän ehdotuksien lisäksi keksin myös omia joita kesällä yritän toteuttaa.

10. Kuvien suursiivous
Nimittäin vuosien aikana on paljon kuvia tullut otettua ja välillä turhia
 on unohtunut poistaa, kesällä toivottavasti sille aikaa löytyy.

11. Herää katsomaan auringonnousua
Auringonlaskuja tulee nähtyä paljon mutta paljon vähemmän kyllä auringonnousuja joten pakkohan sellainen on nyt kesällä yritettävä nähdä.

12. Osallistu koulukilpailuihin
Aion yrittää saada takaisin ratsastustani, mielestäni se on huonontunut tässä lähiaikoina (tai sitten vain omaan silmään se osuu) ja toivon että saisin sitä parannettua ja sitä kautta laittamalla itseni tavoittelemaan tiettyä prosenttimäärä aitojen sisäpuolella.



13. Photoshoots
En ihan vielä paljasta minkälaisia kuvauksia olen suunnittelut, mutta kun
 aika koittaa tulette kyllä täällä kuvia näkemään, siitä pidän huolen ;)

14. Maista uutta jäätelömakua
Usein pidättäydyn kestosuosikeissa joten kesällä aion etsiä mahdollista
 uutta kestosuosikkia. Ehdotuksia voi kertoa!

15. Ulkopuolisia kisoja
Kesän aikana aion päästä katsomaan kahdet ulkopuoliset kilpailut
 ja tietysti kuvaamaan ja nauttimaan menosta.

16. Telttaile
Tähtitaivaan alle telttaan ainakin yhdeksi yöksi kesällä, onnistuukohan?


Loppuun vielä iso kiitos ehdotuksista ja pitäisiköhän meidän keksiä joku hauska rangaistus jos en saa kohtia toteutettua?


lauantai 28. huhtikuuta 2018

Hallikauden viimeisiä viedään!


 Kevät on selvästi saapunut tänne pohjolan perukoille Suomeenkin, joten kohta korkataan jo ulkokausi, sitä ennen kuitenkin vielä saadaan nauttia yksistä tai kaksista sisäkisoista, joita viime viikolla tallillamme pidettiin.


 Näimme niin Akateemisten ratsastuskerhojen väliset mestaruudet kuin tallin omat harjoituskoulukilpailut, joista pääsin nauttimaan kameran takana ja taustahenkilönä. Gaudeamus Grand Prixissä mestaruus ratkottiin joukkuekilpailuna. Kaikkiaan kilpailuissa oli mukana viisi akateemista ratsastusyhdistystä, Aalto yliopistosta, Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, Helsingin yliopistossa, Tampereen yliopistosta ja Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistyksestä (Eqvet). 


Neljän hengen joukkueet taistelivat toisiaan vastaan koulussa aikuisten kouluratsastusohjelmalla ja esteillä 70cm taitoarvosteluradalla. Kaksi joukkueesta menivät koulua ja kaksi esteitä ja lopulta kaikkien joukkuelaisten pisteet omalta osuudestaan laskettiin yhteen ja voiton tällä kertaa vei Eqvet. Onneksi hevoskerhon vetäminen loppui niin sopivasti, että kilpailuja pääsin katselemaan ja onnistuimme Annin kanssa valita katsomosta paikat ihan asiantuntijan vierestä Eqvetistä. Siinä pääsimme juttelemaan ja saimme paljon tietoa näistä kisoista, toiminnasta ja ratsastajista.



Sunnuntaina oli harjoituskoulukisojen vuoro ja heti aamusta pääsin hoitelemaan hiustenlaittajan hommia ja muistelemaan miten nutturoita tehtiinkään, ihan kelvolliset niistä tulivat mutta harjoittelua tarvitaan silti vielä vähäsen, jotta omaa silmää miellyttäisi :D Ratsastajille ne kelpasivat aivan mainiosti, joten eiköhän se ole tärkeintä. 
Siitä hypähdin ensimmäisenä istumaan tuomarin penkkiin verryttelyn ajaksi jotta hevoset tottuivat päädyssä istuviin henkilöihin. Päivä vierähti oikein mukavasti kuvailemassa, tosin aika nälkä siinä tuli, mutta en tohdinnut lähteä hakemaan ruokaa kesken ratojen, joten loppuun asti sinnittelin ennen kuin hyökkäsin kohti talon jääkaappia.





tiistai 17. huhtikuuta 2018

Hevoset 2018 messut- hyppyjä ja kunniakierroksia


Hevoset 2018- messut Tampereella ovat nyt taputeltu pois alta monien hienojen suoritusten saattelemana kilparadalla. Matkaa lähdettiin ihanan jengin kanssa heti sunnuntai aamulla ja koko päivä sitten lopulta messuilla vierähti.



Tampereen messut ovat aina olleet yksi kohokohta jota keväässä odotan, messuilla törmää moniin tuttuihin joita ei usein välttämättä tule nähtyä ja tulee höpöteltyä aivan riittämättömiin saakka. Samalla usein löydän messuilta paljon kaikkea ihanaa kotiin vietävää, mutta tänä vuonna mitään ei mukaan tarttunut! Ihan hyvä vain lompakolle, nimittäin mitään en oikeastaan kaivannutkaan. Monia ihania tavaroita tuli hiplailtua ja varsinkin paria ihanaa huopaa, mutta kaverini pitivät minut hallinnassa enkä yhtään huopaa ostanut. Suurin osa muista kamoista mitä katsoin, oli taas ihan liian kalliita siinä suhteessa etten mitään pakosti tarvinnut :D



Ennen itse sisälle pääsyä bongasin jo paljon tuttuja ja niihin törmääminen ei vähentynyt sisälle päästyä. Hyvän messuiluporukan kanssa on aina mukava kyylätä jokainen vaaterekki ja koju läpi ja tietysti esteluokkien ja klinikoiden ajaksi etsiä mukavat paikat joissa istua, katsella ja tietysti kuvia räpsiä, jonka jo varmaan huomasitte, nimittäin laittelen tähän nyt niitä. Elsan, Miran, Vilman, Sofian ja Lotan kanssa niitä siellä aikamme tiirailimme ennen kuin lähdimme nopeasti syömään. Kun vatsat oltiin täytetty suunnistimme takaisin kohti ihmismeren täyttämiä käytäviä ja katsomoita ja päädyimme sopivaan aikaan katsomoon, katsomaan päivän viimeistä esteluokkaa.



 Kerrassaan hauska reissu takana, josta ei välttämättä ostoksia mukaan tullut, mutta ainakin väsyneet jalat. Kävitkö messuilla itse lauantaina tai sunnuntaina?

Edellisiin messupostauksiin ↴

Helsinki Horse Fair 2018

Tampereen hevosmessut 2017





maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hevoskerhon veto in real life - salainen unelmani?


Lastenohjaaja, vetäjä, tukihenkilö, mitä ja mikä onkaan oikeasti hevoskerhon ohjaaja?
Kerhon vetoon kuuluu paljon muutakin kuin aiheiden läpikäyminen vaikkei sitä heti tulisi ajatelleeksi.


Hevoskerhon vetäminen on aina ollut pieni unelmani, jota en monelle ole kertonut. Olen pienempänä ja vähän vanhempanakin suunnitellut kerhokertoja vaikken vetäjä silloin ollutkaan. Pari vuotta taakse päin olisin päässyt vetäjäksi, mutta olin silloin vielä liian nuori iältäni koulutukseen. Joten tuolloin haave jäi sivuun ja vähän unohtui, jos totta puhutaan.

Viime vuonna uudella tallilla minua kysyttiin tähän rooliin ja olin vihdoinkin tarpeeksi vanha käymään koulutuksen, joten haave toteutui. Kerhon vetoa on takana jo puoli vuotta tai vasta puoli vuotta, se on ollut hauskaa ja kivaa, mutta on siinä myös omat hankaluudet.

Ideana on pitää hauskaa,
 monipuolisesti ja turvallisesti.

Jokainen kerholainen on erilainen samoin kuin jokainen vetäjä, joten meidän on yritettävä pitää kaikki kiinnostuneena vaikkei asia kaikkia kiinnostaisi. Pitää miettiä ja suunnitella yhdessä mitä tehdään ja leikitään vai askarrellaanko. Kaikkea mahdollista millä innostaa ja piristää oppimaan vähän samalla meiningillä kuin futiskerhossa. Ajan löytäminen suunnittelulle voi olla hankalaa, mutta pitää muistaa että sen aika ei ole ainakaan samana päivänä kuin kerho on :D


Opittava aihe, aikalisä* ja liikkuminen.
 Useimmin ajattelen mitä itse olisin halunnut leikkiä ja tehdä ja mitä teimme itse kerhoaikoina ja niin päin pois.*eli aiheeseen liittyvä asia joka näkyy jokapäiväisessä omassa elämässä esim. jos käydään tallin sääntöjä niin aikalisä voisi olla sovitusta kiinni pitäminen.

 Vetäminen 
ei itsessään ole 
hankalaa

Ohjauksen ja opettamisen lisäksi on luotava turvallinen ja mukava olo kaikille ja saada kaikkien yhteispeli toimimaan. Voi käydä niin, että kaikki kerholaiset ovat ystäviä toistensa kanssa joten hyvä yhteishenki pysyy yllä ilman ristiriitoja, mutta jos näin ei ole se on meidän tehtävä. Tietysti jokaisen erilaiset luonteen piirteet pääsevät välillä nousemaan pintaan, osa on ujompia ja toiset vilkkaampia. Silti yritämme aina saada jokaisen kuuluviin ja näyttämään taitonsa.


Aina välillä vetäminen ei välttämättä innosta, mutta silti aina sinne lähden ja hetken päästä huomaankin hymyn huulilla. On kuitenkin palkitsevaa nähdä kerholaisten kehittyvät ja kasvavat niin henkisesti kuin taidoissaan. Ja samoin me vetäjät, onnekkaana voin sanoa etten kivempia vetäjä kavereita olisi voinut toivoa.

"Mikä on hankalinta vetämisessä?"
 Mielestäni vetäminen ei itsessään ole hankalaa vaan se, että osaa käyttää ajan tärkeisiin asioihin ja kertaa itsekin aiheen ennen opettamista. Mutta henkilökohtaisesti hankalinta on ollut oppia kaikkien nimet, vieläkään en välttämättä muista kaikkien nimeä ensimmäisellä arvauksella, nimittäin kerholaiset vaihtelevat ja osa käy aina vain välillä (selityksiä, selityksiä).
Saan tämän ehkä kuulostamaan helpolta, sitä se ei aina ole enkä aina onnistu kaikessa, mutta tärkeintä on unohtaa ongelmat ja oppia mokailuista.
Vetämisen ansiosta olen saanut lisää rentoutta ja itsevarmuutta esitelmien pitämiseen, joka ei ikinä ole pahitteeksi. Uskallan kyllä puhua mutta voin alkaa helposti jännittämään jolloin kiihdytän puhumista (puhun normaalistikin aika nopeasti).  

Haluatko sukeltaa kulissien taakse? Teamdreamcastlen instastoryyn päivittelen usein lauantaisin, joten käykää kurkkaamassa :D

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vauhdin huumaa jääradalla + kisakauden avaus


Kisakausi on nyt virallisesti korkattu ja viikonloppu kulutettu vauhdikkain merkein niin Lumiravien katsomossa, naurun täyteisessä lumiriehassa ja kauden avajaiskilpailuissa ihmettelemässä mitenkäs jouduin tänne. Mistä aloittaisin ensimmäisenä?


80cm Rinsulla. Rinsu? Mistä se tähän putkahti, sitä ihmettelen itsekin paitsi että päätöksen kyllä tein aivan itse, eikä se todellakaan ollut helppo päätös. Mikä sitten sai minut tämän päätöksen tekemään, on yksinkertaisesti se etten ole Ainon kanssa päässyt nyt treenaamaan, kyllä meidän yhteistyö tulee toivottavasti jatkumaan vielä ei se tähän jää, mutta näin paremmaksi lähteä kisakentille tällä kertaa Rinsulla.
 Haastetta piti lisätä ja päätin ilmoittautua ensimmäiseen 80cm rataani kunnollisissa kisoissa. (jätetään se kohta pois, että nämä olivat siis kaikille avoimet harjoituskilpailut) Kilpailut menivät todella hyvin, puhdas rata sieltä tuli mukaan ajalla 55,49. Valitettavasti se ei ihan riittänyt sijoitukseen ja voittajan ajasta jäätiin 6,52 sekuntia, joten parantamisen varaa olisi ollut. Lopullinen sijoitus oli kuudes sija, johon olen ihan tyytyväinen. Ei voi muuta kuin hymyillä, puhdas rata on hyvä pohja aloittaa kisakausi!


Talviriehassa toimin epävirallisen virallisena valokuvaajana ja apurina missä sitten apua tarvittiinkaan ja ai että posket punoittivat 3 tunnin ulkona olemisen jälkeen. Vauhdin täyteinen rieha oli, nimittäin tallin kunniallinen Vilikin päätti myös pitää hauskaa ja kaksi kertaa onnistui hiihtäjän kaatumisen jälkeen tiputtamaan pehmeään puuterilumeen myös ohjastajan. Onneksi molemmat tallentuivat niin kameralle kuin videolle. Naurettiin kaikki siinä ihan kippurassa, mitä muutakaan olisimme voineet tehdä, oli se sen verran hupaisaa katsottavaa. Kenellekään ei onneksi sattunut mitään, enemmänkin nauratti tapahtunut. 


Sunnuntaina päätimme lähteä Lempäälää kohti katsomaan maailman ensimmäisiä kauppakeskus raveja. Suomenhevosten monte raveilla aloitettiin ja päivä kruunattiin vielä lämminveristen ravilähdöillä. En ole hirveästi käynyt raveja katsomassa, en pistä päätäni pantiksi että olenkohan kerran nähnyt... Ei kun, hei! Melkein valehtelin, olen sittenkin pari kertaa nähnyt Vermossa. Takaisin aiheeseen...
 Jos olet ikinä nähnyt raveja niin uskon että sinäkin voit myöntää että onhan se jännittävää ja hauskaa katsottavaa vaikka ei ihan sataprosenttisesti kiinnostaisi raviurheilu. Kaikille raviurheilun ihmiselle kyllä nostan hattuani, haastavalta lajilta se vaikuttaa vaikka jotkut voisivat sanoa "nehän juoksevat vain niin kovaa kun pystyvät siinä". Pitäähän se paikkaansa, mutta siihen liittyy varmasti paljon muutakin, kuten pitää vahtia että askellus pysyy ravina ja energiaa jää myös seuraaviin eriin. Hirveästi raviurheilusta en tiedä, mutta ehkä on aika vähän tutkia ja lukea aiheesta.

Olitko katsomassa Lumiraveja? No onneksi pääset edes fiilistelemään kuvia sieltä jos et päässyt tai pääsit, lisää löytyy ig @teamdreamcastle ;)