Valkoisia aitoja ja Krafft esteitä - seuramestaruuksia tavoittelemassa

Seuramestaruudet ovat tältä vuodelta taputeltu, mutta miten niissä loppujen lopuksi meni? Molempiin eri hevosilla ja vähän heikolla treeni pohjalla, voiko tällä yhtälöllä onnistua?

c. Mona Ilmanen

Hypätään ensiksi ironisesti koulukisoihin, joissa menimme Ainon kanssa Helppo C:n. Ennen kisoja oli vähän hevosrumbaa, joten treenit jäivät yhden tunnin varaan. Ennen rataani Aino meni myös toisen radan, joka ei ollut kovin hyväksi välttämättä meidän menon kannalta, nimittäin Aino oli ollut pari päivää todella väsynyt ja puhti oli kadonnut nopeasti menosta. Lämmittelyssä huomasin jo vähän ongelmia nimittäin toiseen suuntaan siirtymisessä kokorataleikkaan lopussa, takajalat tuntuivat tipahtavat alta pois. Saatiin siinä kerran tehtyä se onnistuneesti ja sitten annoin Ainon lepäillä loppuajan.

c. Julia Lappalainen

Sen takia päätin keskittyä radalla vain liikkeiden oikein suorittamiseen eli keskiympyröiden pyöreyteen ym. Rata oli ihan ok siihen nähden, että väsymys johti liikkeiden huonontumiseen takajalkojen osalta eli ne alkoivat helposti säheltämään ja lähtemään liikkeen alta pois. Juuri siihen hankalaa suuntaan tuli valitettavasti hosunut siirtyminen ennen aikojaan ja kävelyssä oli pientä jännittyneisyyttä. Selvisimme radasta lopulta prosentein 58,64%, joka on varmaan tämän vuoden prosenttimäärä kirous, koska Rinsun kanssa elokuussa möhlittiin samoihin tuloksiin.

    Tällä kertaa meillä oli vieraileva tuomari, joka ei tätä ennen ole meillä käynyt. Muiden kanssa siinä puhuttiin, että hän oli selvästi tiukempi ja huomioi eri asioita kuin mm. viime vuoden koulutuomari, jonka tuomarointiin olemme tottuneet. Suoritusten prosentit olivat hyvin lähekkäin toisiaan eikä suuria eroja ollut. Oli hyvä kuitenkin saada palautetta eri taholta ja loppu pelissä olen rataan ihan tyytyväinen, energisyys radasta puuttui, minkä itsekin tunsin, mutta ei voi mitään tällä kertaa meni näin!

Seuraavaksi oli vuorossa estemestaruus, joihin lähdin valmentajan toiveista Rikulla 80cm eli junnumestaruus luokkaan. Treeneissä Riku oli vetelä, joten minun piti olla koko ajan tarkkana ja skarpata, että menossa oli tarpeeksi eteenpäin pyrkimystä. Riku meni 40-50cm ensin toisella ratsastajalla, jossa Riku keksi pistää show:n pystyn ja vetää rallia ympäriinsä niin radalla kuin radan jälkeen, joka valitettavasti johti ratsastajan tasapainon menetykseen. 

c. Mona Ilmanen

Siitä oli "hauskaa" mennä itse hyppäämään, kun puheenaiheena oli vieläkin tapahtunut tempaus. Ainakin kuvaajia oli, nimittäin ilmeisesti odotettiin että Riku keksisi taas jotain. Ainakin tällä kertaa ei vauhdin kanssa ollut ongelmia, nimittäin energiaa löytyi ihan Rikun omista moottoreista :D 

Jo lähtölinjaa lähestyessä Riku kokeille liikkeitään ja yritti siinä pomppia, mutta jatkoin matkaa tämän temppuilun lomassa ensimmäiselle esteelle ja siitä eteenpäin. Esteiden välillä Riku yritti aina vähän jotain mukaan lukien spurttien yrittämistä ja niskojen nakkelua ja muita ponimaisia keksintöjä. Selvisimme radasta ratsastaja tiukasti satulassa kiinni ajalla 60,92 sekuntia, joka olisi 5. sijaan riittänyt, mutta valitettavasti meille tuli sarjan toiselta osalta puomi, kun tulimme liian kovaa sisään. Olimme loppujen lopuksi 11/18. Olen tyytyväinen rataan Rikun kanssa, koska vaikka temppuilut sitä hankaloittivat, olihan se hauskaa ja sehän on kaikessa tärkeintä! Ensi kerralla sitten hakemaan se puhdas rata mukaan, toivottavasti :) 

c. Julia Lappalainen

Kengurun ja possun sekoitus

Heippa! Nyt on tullut jo marraskuu, mihin tuo lokakuu katosi saanko kysyä ensin? Viime viikolla täällä lumisateen joukossa oli meillä estemestaruudet, missä menin 70cm ja nyt 4.11 penny&friends:in kisat, joissa taas menin 60cm & 70cm.

Kahdet eri kisat ja kahdet ihan erilaiset suoritukset, toisissa hyvin ja toisissa ei niin hyvin. Viimeisessä viittaan seuranestemestaruuksiin. No, kisaradalle päästyä heppa muuttui ihan kenguruksi ja veti 3 ensimmäistä estettä 20cm ilmavaralla, neljännen esteen ponnistuksessa Ainolla tuli semmoinen ei kun ei- hetki, joka johti kieltoon. En vieläkään tiedä miksi, mutta niin vain kävi. No voltin jälkeen hirveällä kenguru hypyllä yli, missä ilmeisesti meni vähän oma pää sekaisin ja pienen sähläyksen jälkeen matka jatkui 5 esteelle, jonka ponnistus oli taas kuin kengurulla :D  6 ja 7 meni normaalisti, mutta viimeistä estettä ennen Aino näytti taas jalan heitto taitojaan pari askelta ennen estettä ja sen jälkeen sille tuli tamma fiilis "en varmana nyt enää mene. :D" Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun asti eli hypätä sen esteen yli.

nämä ovat niitä mitä tarkoitan kun puhun kenguru hypystä

tai tätä :D

4.11 kisoihin ajattelin mennä kaksi luokkaa, sillä toivolla että jompikumpi menee hyvin. 60cm oli ensimmäinen lähtijä ja 70cm kolmannes viimeinen. Nämä olivat siis Penny&Friends:in järjestämät kilpailut. Lämmittelyssä oli aika tiivis ja ahdas fiilis, melkein jokaisella hetkellä eteen tuli joku, mutta kyllä siellä silti pystyttiin lämmittelemään lopulta :D

 60cm menin sillein, että Aino saisi nähdä esteet ja osasi odottaa vähän mitä tulee sitten seuraavassa luokassa, joka oli lopuksi ihan hyvä päätös koska Aino alkoi kyttäämään monia esteitä. 60cm meni aika huonosti 2 ja 3 esteelle kielto, mutta koska nämä olivat "harjoituskilpailut" eli radan sai joka tapauksessa mennä loppuun. 

70cm meni mainiosti! Parille esteelle Aino valui paljon oikeaan reunaan ja yhdelle esteelle tuli takajalka virhe ja puomi tippui. Olen tyytyväinen rataan vaikkei se ollut ihan 100% puhdas, mutta silti hyvä rata lopettaa kisakausi.

Seuraavaan postaukseen! Meidän ig on rata videot molemmista kisoista, jos kiinnostaa nähdä :)

Ninja

Estemestaruus

Heippa! 

Mites viikko onkin hurahtanut näin nopeasti? Jos et ole vielä lukenut edellistä osaa, pääset siihen tästä, mutta nyt jatketaan Lyylin tarinaa!

Treenasimme Lyylin kanssa 2 kertaa viikossa esteitä ja koulua niillä tunneilla, missä ennenkin kävin. Aina välillä minua muistutettiin Lyylin lähdöstä, mutta opettaja oli sanonut että jos Lyylillä olisi pari muuta vakituista ratsastajaa niin se olisi vielä ainakin pidempään, joten tietysti ehdotin pari mahdollista. Ongelmana oli, että Lyyli ei ollut helppo tai automaattinen hevonen ollenkaan ja itse asiassa moni pelkäsi ratsastaa Lyylillä. 

Vietin suurimman osan lomasta tallilla. Heräsin aamulla aikaisin, pyöräilin tallille ja klo.16 aikoihin palasin kotiin. Kävin tallilla suurimmaksi osaksi Mirkan kanssa, joka tuli meille aina välillä yöksi tallipäivien jälkeen tai muuten vain. Juttua riitti meillä ja moni, joka meitä ei tuntenut luuli meitä sisaruksiksi välillä, joka oli hauskaa meidän mielestä. No, olihan Mirka minulle vähän niinkuin kauan kadoksissa ollut pikkusisko ♡

 Kun hevoset oli viety pihalle ja talli siivottu, menimme ulos kuvailemaan hevosia (Lyyliä) ja toisiamme. Istuimme monesti Lyylin tarhassa juttelemassa ja pitämässä sille seuraa.

♡  Kuin pikkusisko ♡

Lyyli oli meille molemmille todella tärkeä. Tutustutin Mirkan Lyyliin sen tultua tallille ja tuntui, että meillä kolmella synkkasi. Mirka oli aina meidän kisahoitajana, hän osasi huomioida molemmat. Hän sai jännitykseni häviämään kevyellä juttelulla ja talutti Lyyliä, kun kävin tutustumassa rataa yms. 

  Ilmoittauduin Lyylin kanssa 26.9 1-tason kilpailuihin ja tuntihevoscupiin 50-60cm rataan. Tulimme 5. sijalle nollalla virhepisteellä, eikä kauaksi 3.sija jäänytkään. Meillä oli vain hitusen huonompi aika. Olin todella ylpeä ponista! Puhtaan radan saaminen tuntui voitolta, kun olimme vihdoin saaneet yhteistyömme toimimaan sujuvasti. Ponin luottamus oli kasvanut ja lihasten kasvaminen auttoi laukan kehittymiseen. 

Tiistaina estetunnin jälkeen opettaja (tallin omistaja) kertoi, että Lyyli on lähdössä takaisin, koska koeajan aikana huomattiin ettei Lyyli soveltunut ratsastustallille hyvin. Hyvät uutiset tässä oli, että ehtisin osallistua vielä yksiin kisoihin. 

Valmentaja oli paras! Tykkäsin paljon hänen tehtävistään ja tyylistä opettaa. Tehtävät paransivat ratsastajaa ja hevosta erikseen ja myös parina, joka on mielestäni tärkeää.

Tuli vähän kaukaa hyppy, mutta päästiin yli tiputtamatta xd

Nyt tuli taas vähän liian lähelle

estetunti kuvia

18.10 oli taas estekisat ja samassa oli TwR-estemestaruus, koska nämä olivat tämän kisakauden viimeiset estekisat. Opettaja sanoi ettei ollut varmaa onko Lyyli sinne asti vielä, mutta saimme silti osallistua ja kertoi, että Lyylin omistaja tulee katsomaan kisoja, jos Lyyli olisi siihen asti. Viikko ennen kisoja sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Pääsisin kisoihin Lyylillä, mutta niiden jälkeen Lyyli lähtisi. En tajunnut lähtöä siinä vaiheessa, mutta viikon aikana tajusin todellisuuden... Lyyli lähtisi. Ihana Tyyli-Lyylini lähtisi. En kestänyt sitä, Lyyli oli minulle kaikki kaikessa. Olin nähnyt sen oppivan uusia asioita, kehittyvät ja kasvavan ja nyt se päättyisi, vuoden parhaimmat kuukaudet. No, olisihan minulla vielä hetki kisojen jälkeen...

laitumella otettuja kuvia

Aamulla aikasin näimme Mirkan kanssa tallin takkahuoneessa ja menimme Lyylin tarhaan. Leikimme siellä Lyylin kanssa ja kerroimme, että kaikki olisi hyvin, vaikka emme tienneet totuutta... Kisat. Ne olivat parasta aikaa ikinä. Lyyli tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja näytti parhaansa radalla. Joku huusi meille ja ihmiset taputtivat. Vasta radalta pois ratsastaessa tajusin mitä oli tapahtunut. Saimme nollavirhepistettä ja olimme sillä hetkellä estemestaruuden ykkösinä. Moni onnitteli meitä hyvästä radasta, kun ratsastin Mirkan luo. Harjasimme Lyyliä ja annoimme sen juoda ennen palkintojen jakoa. Saimme starttiestemestaruuden 2. sijan! Saimme hienon sinihopean pokaalin, joka komeileen hyllylläni muistona Lyylistä. En ikinä nähnyt Lyylin omistajaa, vaikka hän oli kuulemma paikalla.

kuvia estemestaruuksien jälkeen

Maanantaina sain viestin, että Lyyli oli lähtenyt. Olin murtunut... Luulin sen lähtevän vasta keskiviikkona, mutta ei. En päässyt tallille sinä päivänä, mikä oli ehkä hyvästä nyt jälkikäteen ajateltuna. Pikku poni oli lähtenyt maailmalle...

Seuraavaan postaukseen!

Ninja