Estemestaruus

Heippa! 

Mites viikko onkin hurahtanut näin nopeasti? Jos et ole vielä lukenut edellistä osaa, pääset siihen tästä, mutta nyt jatketaan Lyylin tarinaa!

Treenasimme Lyylin kanssa 2 kertaa viikossa esteitä ja koulua niillä tunneilla, missä ennenkin kävin. Aina välillä minua muistutettiin Lyylin lähdöstä, mutta opettaja oli sanonut että jos Lyylillä olisi pari muuta vakituista ratsastajaa niin se olisi vielä ainakin pidempään, joten tietysti ehdotin pari mahdollista. Ongelmana oli, että Lyyli ei ollut helppo tai automaattinen hevonen ollenkaan ja itse asiassa moni pelkäsi ratsastaa Lyylillä. 

Vietin suurimman osan lomasta tallilla. Heräsin aamulla aikaisin, pyöräilin tallille ja klo.16 aikoihin palasin kotiin. Kävin tallilla suurimmaksi osaksi Mirkan kanssa, joka tuli meille aina välillä yöksi tallipäivien jälkeen tai muuten vain. Juttua riitti meillä ja moni, joka meitä ei tuntenut luuli meitä sisaruksiksi välillä, joka oli hauskaa meidän mielestä. No, olihan Mirka minulle vähän niinkuin kauan kadoksissa ollut pikkusisko ♡

 Kun hevoset oli viety pihalle ja talli siivottu, menimme ulos kuvailemaan hevosia (Lyyliä) ja toisiamme. Istuimme monesti Lyylin tarhassa juttelemassa ja pitämässä sille seuraa.

♡  Kuin pikkusisko ♡

Lyyli oli meille molemmille todella tärkeä. Tutustutin Mirkan Lyyliin sen tultua tallille ja tuntui, että meillä kolmella synkkasi. Mirka oli aina meidän kisahoitajana, hän osasi huomioida molemmat. Hän sai jännitykseni häviämään kevyellä juttelulla ja talutti Lyyliä, kun kävin tutustumassa rataa yms. 

  Ilmoittauduin Lyylin kanssa 26.9 1-tason kilpailuihin ja tuntihevoscupiin 50-60cm rataan. Tulimme 5. sijalle nollalla virhepisteellä, eikä kauaksi 3.sija jäänytkään. Meillä oli vain hitusen huonompi aika. Olin todella ylpeä ponista! Puhtaan radan saaminen tuntui voitolta, kun olimme vihdoin saaneet yhteistyömme toimimaan sujuvasti. Ponin luottamus oli kasvanut ja lihasten kasvaminen auttoi laukan kehittymiseen. 

Tiistaina estetunnin jälkeen opettaja (tallin omistaja) kertoi, että Lyyli on lähdössä takaisin, koska koeajan aikana huomattiin ettei Lyyli soveltunut ratsastustallille hyvin. Hyvät uutiset tässä oli, että ehtisin osallistua vielä yksiin kisoihin. 

Valmentaja oli paras! Tykkäsin paljon hänen tehtävistään ja tyylistä opettaa. Tehtävät paransivat ratsastajaa ja hevosta erikseen ja myös parina, joka on mielestäni tärkeää.

Tuli vähän kaukaa hyppy, mutta päästiin yli tiputtamatta xd

Nyt tuli taas vähän liian lähelle

estetunti kuvia

18.10 oli taas estekisat ja samassa oli TwR-estemestaruus, koska nämä olivat tämän kisakauden viimeiset estekisat. Opettaja sanoi ettei ollut varmaa onko Lyyli sinne asti vielä, mutta saimme silti osallistua ja kertoi, että Lyylin omistaja tulee katsomaan kisoja, jos Lyyli olisi siihen asti. Viikko ennen kisoja sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Pääsisin kisoihin Lyylillä, mutta niiden jälkeen Lyyli lähtisi. En tajunnut lähtöä siinä vaiheessa, mutta viikon aikana tajusin todellisuuden... Lyyli lähtisi. Ihana Tyyli-Lyylini lähtisi. En kestänyt sitä, Lyyli oli minulle kaikki kaikessa. Olin nähnyt sen oppivan uusia asioita, kehittyvät ja kasvavan ja nyt se päättyisi, vuoden parhaimmat kuukaudet. No, olisihan minulla vielä hetki kisojen jälkeen...

laitumella otettuja kuvia

Aamulla aikasin näimme Mirkan kanssa tallin takkahuoneessa ja menimme Lyylin tarhaan. Leikimme siellä Lyylin kanssa ja kerroimme, että kaikki olisi hyvin, vaikka emme tienneet totuutta... Kisat. Ne olivat parasta aikaa ikinä. Lyyli tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja näytti parhaansa radalla. Joku huusi meille ja ihmiset taputtivat. Vasta radalta pois ratsastaessa tajusin mitä oli tapahtunut. Saimme nollavirhepistettä ja olimme sillä hetkellä estemestaruuden ykkösinä. Moni onnitteli meitä hyvästä radasta, kun ratsastin Mirkan luo. Harjasimme Lyyliä ja annoimme sen juoda ennen palkintojen jakoa. Saimme starttiestemestaruuden 2. sijan! Saimme hienon sinihopean pokaalin, joka komeileen hyllylläni muistona Lyylistä. En ikinä nähnyt Lyylin omistajaa, vaikka hän oli kuulemma paikalla.

kuvia estemestaruuksien jälkeen

Maanantaina sain viestin, että Lyyli oli lähtenyt. Olin murtunut... Luulin sen lähtevän vasta keskiviikkona, mutta ei. En päässyt tallille sinä päivänä, mikä oli ehkä hyvästä nyt jälkikäteen ajateltuna. Pikku poni oli lähtenyt maailmalle...

Seuraavaan postaukseen!

Ninja