maanantai 18. joulukuuta 2017

Paras hevosmuisto, luukku 18


Haastatellessani Saima Alitaloa aloin itsekin miettimään parasta hevosmuistoani. (Jos et ole vielä lukenut käy lukemassa se tästä!) Sen päättäminen ei nimittäin ollut kovin helppoa vaikka en ole ratsastanut niin kauan kuin jotkut. Joten nyt tämän päivän luukussa haastan teidät miettimään parhaan hevosmuistonne sillä aikaa, kun minä kerron minun top 3 lyhyesti!



Parhaita muistoja voi oikeasti olla paljon ja niin erilaisia, esim. hauska putoaminen tai kömmähdys tai sitten unelmien toteutuminen tai ylpeä hetki. No sain vihdoin valittua pari parhainta muistoani ja tässä ne sitten ovat:

Minun parhaimmaksi ja onnistuneimmaksi hetkeksi pääsi tämä muisto, johon kuuluu myös ajatuksia itse hetken lisäksi. Tämä on kun saatiin Lyylin kanssa seuran estemestaruuden hopeaa. Se on luultavasti painunut mieleen, koska se oli ensimmäinen isompi sijoitukseni kisoissa ja suht alkupäässä kilpailu-urani alkamista. Olin myös opettanut Lyyliä hyppäämään ja kävellyt sen kanssa sen matkan askel askeleelta, joka tekee siitä vielä tärkeämmän. Useimmiten varsinkin ratsastuksessa minulla ei ole ”tuuri/ onni” puolellani ihan kokonaan kuten joillakin jota tunnen, enkä ikinä mene niillä varmoilla hevosilla jostain syystä, joten tämä oli totisesti yksi ihanimpia muistoja



Hauskimpiin mutta samoin pelottavimpiin muistoihin kuuluu, kun edellisellä tallilla menin Aada nimisellä hevosella Lyylin lähdettyä ja päästiin hyppäämään isompaa noin 100 cm sarjaa tai suhteutettua, mitä siitä nopeasti kavereiden kanssa laskettiin. En aluksi halunnut tulla sitä ikimaailmassa, koska minulla ei ollut vielä luottamusta Aadaan... No, sen aikainen valmentaja osittain pakotti sen sitten tulemaan ja pari minuuttia sen jälkeen oikeasti olin ylpeä ja iloinen tästä, koska se oli korkein este mitä olin ikinä mennyt ja se oli mennyt hienosti!



Kolmanneksi on tultava Liina. Päässä vieläkin kirkkaana loistaa kesäpäivien hetket, jolloin pyöräilin Liinan luokse eväsreppu selässä ja hiki otsaa pitkin valuen. Matka kyllä palkitsi, nimittäin vastassa oli ihanat suuret silmät ja pehmeä höristys. Siinä päivän kuluessa hoidin päivä- ja iltaruuat valmiiksi ja siivosin karsinat ja tarhan. Sen jälkeen odotti oma ruokatauko, jonka jälkeen pääsin ratsastamaan pellolle. Ei se helppoa ja kevyttä hommaa ollut, mutta ihana kokemus ja todella opettavainen. 


Nämä ovat minun 3 parhainta hevosmuistoa, joko muistat omasi?

Huomenna nähdään!

Ninja




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti