Kaiken pahan juuri

Joulukalenteri 2016, luukku 9

Huomenta! Huomenna alkaa sitten kauan odotettu viikonloppu, minkä kunniaksi jatketaanpa tarinaa!

JOULUTARINA OSA 3

Kuuamuletti - kaiken pahan juuri

Aamuauringon säteet kimmelsivät paketin päällä olevassa lumikerroksessa. Paketti oli neliön muotoinen ja se oli teipattu monta kertaa kiinni ettei sitä saataisi auki. Sitten ovi sen edessä avautui ja sieltä tulivat kädet, jotka vetivät sen sisälle. Kädet häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Portaalle jäi vain neliön muotoinen alue, johon pikkuhiljaa satoi tuoretta lunta.
Paketista ilmestyi nimellä varustetut henkilökortit, kaksi työasua ja työkalulaukut täynnä välineitä ja työkaluja molemmille ja paketin pohjalta löytyi vielä pyöreä alusta, jossa luki HaiHou kultaisilla kirjaimilla. Paketin pohjalla oli lappu, jossa oli työaikataulut ja alustan käyttöohjeet. Ohjeiden mukaan he vaihtoivat työvaatteet päälle, asettivat alustan lattialle ja hyppäsivät siihen yhdessä epäröiden.  Hetken kuluttua heidän kotoisa olohuone oli tyhjä ja tyhjät kahvikupit lojuivat olohuoneen lattialla tyhjinä. He olivat hävinneet tuhka tuuleen, ilman jälkiä tai ääniä. Maisemat vaihtuivat heidän silmien edessä putkessa niin nopeasti, että ei paikkaa ei ehtinyt tunnistamaan. Vauhti alkoi hidastua, oltiin tulossa varmaan perille.
     He olivat matkanneet työpaikalleen, jossa heitä oli vastassa pukki. Pukki kertoi heille alusta systeemistä ja käski heitä laittamaan sen lukkojen taakse omaan lokeroon, jotta se ei sekoittuisi muiden alustojen kanssa. Sitten hän esitteli paikat, välineet ja työtehtävän. Touhun työtehtävä oli leikata nauhoista pitkiä pätkiä ja Taatelin piti tehdä niistä apilanmuotoisia rusetteja, jotka menisivät menninkäisten lahjoihin. Taatelia auttoi tyttötonttu nimeltä Mariette. Hän oli jo toista vuotta töissä osastolla ja osasi rusetin teon salat. Hän oli oikein puhelias ja tykkäsi kertoa juttuja mysteereistä ja paranormaaleista asioista.
   Viikot kuluivat töitä tehdet. Pojat tykkäsivät paljon töistänsä ja olivat töissä koko päivän aamusta iltaan. Yhtenä iltana Touhu lähti aikaisemmin töistä ja sanoi, että tulisi hakemaan Taatelin tunnin päästä. Taatelia se ei haitannut, koska hän nautti töistä kauniin Marietten kanssa. Mariette kertoi juttuja nyt  kuunamuletista, mutta Taateli katseli vain hänen hulmuavia hiuksia ja nyökytteli päätänsä jatkuvasti, jotta hän luulisi hänen kuuntelevan.
    Touhu oli matkalla lokerolla nähnyt tonttu Vilpertin menemässä metsään ja päätti seurata häntä. Hän kulki Vilpertin perässä metsän läpi, jäätyneen lammen ylitse niin pitkälle, että eteen tuli pystysuora kallioseinämä. Vilpertti pysähtyi ja katseli seinää. Touhua ihmetytti miksi Vilpertti teki niin ja paloi halusta tietää vastauksen. Hän hiipi puskan takana lähemmäksi kallion seinää ja näki että kallion seinässä olevan outo kolo.
 Hän hiipi koloa lähemmäksi ja huomasi sen jatkuvan pitkälle kallion sisälle. Hän hiipii koloon ja vasta käveltyään niin kauas suuaukosta, että valo ei yltänyt sinne, hän sytytti taskulampun, joka oli ollut hänen varustevyössään. Käveltyään pari minuuttia käytävää pitkin Touhu näki edessä valoa ja ajatteli että tunneli loppuisi. Niin ei käynytkään, vaan hänen eteensä avautui suuri kammio, minkä katto oli kupolin muotoinen ja sen keskellä oli suuri aukko, mistä valo tulvii sisälle. Touhun katse kierteli ympäri salia kunnes se osui kammion keskellä olevaan telineeseen. Telineessä kimmelsi punainen ympyrän muotoinen koru. Koru ei ollut mikään tavallinen koru, se oli Touhun hienoin näkemin koru ikinä. Siinä oli suuri punainen rubiini keskellä ja hopea ketju. Touhu epäili päätöstään, mutta otti korun telineestä, laittoi sen kaulaansa ja lähti juoksemaan takaisin pajalle.
     Touhu esitteli innoissaan korua Taatelille ja Marietelle, mutta Marietin ilme on enemmän järkyttynyt kuin iloinen. Hän ärähtää Touhulle siitä etteikö hän ole kuullut tarinaa tuosta korusta. Touhu ja Taateli ihmettelevät, mitä hän tarkoittaa, mutta Mariette on jo selittämässä. " Kauan sitten muuan tonttu teki tuon korun pajallaan joulupukille, mutta matkan varrella pukille se lumottiin pimeyden taialla luomaan kaikista korun pitäjistä pahoja ja siitä johtui vuoden 1765 lahjapula, jos muistatte historian tunneilta. Tätä ei tosin vielä silloin oltu tajuttu, että tuollainen kaunis koru voi olla kaiken takana. Kun koru todellisuus tajuttiin oli liian myöhäistä, koska pukki oli pitänyt sitä niin kauan hänestä muuttui yhtä paha kuin koru sisimmästä oli. Tonttujen piti saada koru pois pukin kaulasta, jotta loitsu lähti pois pukista. Tämän jälkeen koru piilotettiin kaikilta, jotta pahoilta tapahtumilta vältyttäisiin. Tietenkin osa yrittää löytää sitä, mutta sitä ei onneksi oltu löydetty ennen tätä päivää... Joten irrota se riivattu korun kuvatus kaulasta ja vie se joulupukille heti!" Viimeiset sanat hukkuivat viestin kantajan torven korkeisiin ja juhlallisin päräytyksiin.

Huomiseen!

Ninja