Joulukuu tarkoittaa joulutuntien aikaa, joka tiivistettynä on ilman satulaa tunteja, joilla yritetään kerätä herkkujen leipojia. Tänä vuonna jouduin ja /tai pääsin kolmelle joulutunnille. Miten käy? Joudunko leipomaan herkkuja ja kuinka monta?
Maanantai alkoi estevalmennuksella ilman satuloita ja menin Ainolla. Vähän olin yllättynyt että menin sillä, kun olen nyt hyppinyt Rikun kanssa, mutta mikäs siinä samanlainen se on vieläkin. Sitä se tosiaan oli nimittäin energiaa löytyi. Emme hirveästi ehtineet hyppäämään tunnilla tasapaino ongelmien takia. Mutta meillä sujui Ainon kanssa oikein mallikkaasti vaikka olinkin vähän hukassa esteillä niin sileä työskentely kavaleteilla ja puomeilla oli fine. Valmentajan mielestä tunti meni oikein hyvin, itse en sitä kuitenkaan niin korkealle luokittelisi, koska sähläsin paljon. Kakkua ei kuitenkaan tältä tunnilta tullut, joka on omalta kannaltani oikein hyvä juttu!
Tiistaina menin myöhemmälle tunnille koulun takia ja sen, että menisin ihan mieluusti normaalisti ilman leikkejä ym :D Menin Vertillä, joka on siis about 180 cm korkea. Alkuun minulla oli vähän hakemista, koska pituutta ja leveyttä eli pinta-alaa oli paljon enemmän kuin normaalisti, mutta sain hetken päästä hommat sujumaan ihan hyvin ja kun aikaa meni työskentely parani.
Kun olimme päässeet melkein rennosti sujuvaan työskentelyyn jouduin yhtäkkiä vaihtamaan hevosta Kaapoon, koska tämä pelleili tai jotain.
Siinä vaihdettiin ratsut, josta en rehellisesti sanoen hirveän innoissani ollut, koska en ollut mennyt Vertillä pitkään aikaan. Jäin sivuun Jerusalemin suutari leikistä ja muista Afron ratsastajan kanssa, joten ravailin ja tein avotaivutusta itsenäisesti toisessa päässä maneesia. Ei Kaapo lopulta mitään pelleilyt ja loppu ravien jälkeen vaihdoin takaisin Verttiin. Sain ravailla sillä vielä hetken ennen kuin lopetimme.
Menin perjantaina vielä korvaamaan yhden tunnin ja pääsin uudestaan Vertillä. Maneesin päästyä huomasin, että normaali valmentajani oli palannut reissusta ja hän halusi kaikilta satulat veks.
Ei siinä vastaan väitelty, mutta vähän järkyttyneenä siinä katselin vieressä seisovaa jättiläistä. Olin ihan varma, että tulen tippumaan Vertin isoista liikkeistä vaikka en ollut vielä edes selkään päässyt.
Alkuun olin ihan pulassa varsinkin ravissa, mutta sitten onnistuin rentoutumaan ja sain Vertin kulkemaan pyöreänä. Meillä oli itsenäinen tunti, vaikka valmentaja katsomossa istui tarkkailemassa. Päätin tehdä ympyröitä ja askelien pidentämistä ja lyhentämistä. Työskentely alkoi sujumaan kokoajan paremmin ja paremmin, kunhan vain rentouduin. Välillä aina jämähdin ja lopetin työskentelyn, mutta Vertti kyllä muistutti siitä. Parin laukannoston jälkeen menin pari kertaa pääty-ympyröillä kavaletteja ja siellä oli yllättävän helppoa olla, joten päätin mennä pitkän sivun laukkapuomit. Ensimmäinen meni normaalisti, mutta toisen Vertti hyppäsi ja siinä oli hetki vähän hankaluuksia olla koska omasta liikehdyksestä Vertti siirtyi töksähtäen raviin. Kyllä siellä pysyttiin, turha luulo että alas tulisin, kun kerran jo ylös kapusin. Tunti meni oikeasti todella hyvin ja olen niin ylpeä itsestäni (kerrankin). Vasta loppuraveissa, kun tein kolmikaarista ympyröillä tajusin, että tämään oikeasti sujuu. Nimittäin Vertti oli tekemässä heti pienestäkin liikkeestä sitä mitä pyysin.
Saimme lopuksi kirjallisen palauteen tunnista, jossa sain kehuja istunnasta ja pehmeästä/ huomaamattomasta vaikuttamisestani. Paperissa luki myös hyviä rakentavia kommentteja, jotka tiedän että ovat heikkouksiani. Nyt aion oikeasti tarrata kiinni niskasta ja parantaa tapani kuten: välillä tehottoman vaikuttamisen ja sen, että siirtymisissä päästän joskus keskivartalon tuen katoamaan. Tehoton vaikuttaminen on siis kohdallani sitä, että kun hommat alkavat toimimaan jään hitaaksi tai jäädyn enkä tee mitä pitää vaikka hyvin tiedän mitä tehdä. Tämän olen ennenkin huomannut, mutta nyt tosissani haluan tästä virransäästö moodista eroon :D
