Irti päästäminen

Joskus pitää päästää irti, kun rakastaa jotakuta tarpeeksi.
Todellisen rakkauden irti päästäminen on pahinta tuskaa, mutta siihen joutuu kaikki jossain vaiheessa

Joskus joku lähtee jättäen jäljen sun sydämeen, mutta et tule koskaan tietämään minne sen matka jatkuu ja tuletko koskaan kohtaamaan sitä uudestaan. Joskus et ehdi sanoa sitä mitä olisi halunnut ja murehdit sitä jälkikäteen, mutta muista toivoa tulevaa, koska mitä tahansa voi tapahtua. Tarinalle voi tullakin onnellinen loppu loppujen lopuksi.

Itse menetin itselleni rakkaan hevosen noin puolitoista vuotta sitten. Tämä hevonen oli erityinen. Sen näin hänen suurista ruskeista silmistään ja tiedän että hänestä voi tulla ihan mitä vain. Rakastuin häneen heti, innokkaaseen ja pukittelevaan pikkuneitiin, josta tuli kanssani upea poni ja taitava estetykki, vaikka hänen taidoistaan ei tiedetty ja sitä upeaa hevosta moni ei saanut esille itsepäisyyden takia. Tämä ainutlaatuinen hevonen oli Lyyli. Opetin hänelle uusia taitoja ja hyppäsimme lopulta 70 cm rataa ja pari korkeampaa erillistä, kunhan opimme ensin perusteet. Mutta Lyyli lähti maailmalle. Pitkään olen murehtinut hevosesta ja sen voinnista, enkä koskaan lakannut ajattelemasta. Pari päivää sitten tapahtui yllättävä käänne. Löysimme Lyylin. Lyyli oli matkannut lähdön jälkeen pitkän matkan ja hänen vointinsa ei ollut hyvä, mutta nyt hän on päässyt hyvään kotiin, jossa hän voi hyvin ja paranee kuntoon. Enempää en voi toivoa. Kunhan Lyyli voi hyvin, olen onnellinen. Tämä hevonen ansaitsee sitä todellakin♡

Päivittelen teitä välillä Lyylistä ja ehkä tarina loppuu paremmin mitä odotimme (;

Tampereen hevosmessut 2017

Hei! Miten teidän viikonloppu on sujui? Olitteko hevosmessuilla? Itse vietin 10h lauantain siellä Mirkan kanssa. Tähän postaukseen laitan omasta mielestäni kivoimpia kuvia, mitä otin ja lisää kuvia voit nähdä iigeessä, jos kiinnostaa ⇾ @team.dreamcastle, jos joukossa on sinusta kuvia tai haluat tietää onko minulla mahdollisesti sinusta laita rohkeasti sähköpostia tai ig diressä viestiä!

Ypäjän hevosopistonkulkue

Näyttelyiden connemaraponi 

Aamulla pakkasin reppuni ja lähdimme Hämeenlinnasta kohti Tampereen messuhallia kello 8:00. Olimme perillä 8:55. Kiertelimme ulkona olevat kojut, jonka jälkeen menimme pääsisäänkäynnille ostamaan liput.

Menimme katsomaan esteklinikkaa ja rotuesittelyä, jonka jälkeen kiertelimme telttoja n. kello 13 asti, kello 13 aikoihin menimme sitten E-hallin parvelle syömään, koska nälkä alkoi jo kurnia. Syönnin jälkeen menimme kuvaamaan esteluokkia, jonka jälkeen taas pyörimme E- ja A-hallissa. 18:15 olimme mielestämme nähneet kaikki ja menimme hyville paikoille odottamaan kouluratsastusta. Jalat olivat kyllä ihan puhki! Esityksen jälkeen olimme lähdössä autolle, mutta näin ihanan neuleen, jota en ollut huomannut päivän aikana, joten sovitin sitä ja päädyin ostamaan sen. Oli muuten hyvä ostos, eilisen testauksen perusteella!

Esteklinikasta

Messuilta mukaan tarttui meille tiimi yleishuovat, joista sain tingittyä hintaa alas, heppanameja ja ihana horzen tummansininen neule. + paljon "näytteitä" mukaan lukien hankkijan monikäyttö hiirimaton, hevosnameja, alennuskuponkeja yms.

Suomenhevosten kouluratsastuksesta

Messut ovat aina minun ja Mirkan huhtikuun kohokohta, mielestäni messut olivat tänä vuonna hyvät, mutta viime vuoden messut olivat ehkä hitusen verran paremmat, paitsi tänä vuonna oli paremmat esteluokat kuvauksen kannalta väittäisin :D. Viime vuonna tosin oli enemmän osallistujia ja esitykset olivat vauhdikkaampia, tänä vuonna esitykset olivat "rauhallisempia" ja hauskasti koko perheen katsottavaa. Kauppoja/telttoja oli paljon, mutta valikoima oli omalta kohdaltani viime vuonna parempi, mutta tänä vuonna kaupat eivät olleet niin ahtaita kuin viime vuonna, joka on hyvä asia, kun siellä kameran kanssa pyöri ja ruoka oli taas herkullista ja hyvää :) Ensi vuonna taas uudestaan!


Toivottavasti teilläkin oli messuilla hauskaa! Kiitoksia Mirkalle hyvästä seurasta messuilla!

Seuraavaan postaukseen!

Ninja

Estemestaruus

Heippa! 

Mites viikko onkin hurahtanut näin nopeasti? Jos et ole vielä lukenut edellistä osaa, pääset siihen tästä, mutta nyt jatketaan Lyylin tarinaa!

Treenasimme Lyylin kanssa 2 kertaa viikossa esteitä ja koulua niillä tunneilla, missä ennenkin kävin. Aina välillä minua muistutettiin Lyylin lähdöstä, mutta opettaja oli sanonut että jos Lyylillä olisi pari muuta vakituista ratsastajaa niin se olisi vielä ainakin pidempään, joten tietysti ehdotin pari mahdollista. Ongelmana oli, että Lyyli ei ollut helppo tai automaattinen hevonen ollenkaan ja itse asiassa moni pelkäsi ratsastaa Lyylillä. 

Vietin suurimman osan lomasta tallilla. Heräsin aamulla aikaisin, pyöräilin tallille ja klo.16 aikoihin palasin kotiin. Kävin tallilla suurimmaksi osaksi Mirkan kanssa, joka tuli meille aina välillä yöksi tallipäivien jälkeen tai muuten vain. Juttua riitti meillä ja moni, joka meitä ei tuntenut luuli meitä sisaruksiksi välillä, joka oli hauskaa meidän mielestä. No, olihan Mirka minulle vähän niinkuin kauan kadoksissa ollut pikkusisko ♡

 Kun hevoset oli viety pihalle ja talli siivottu, menimme ulos kuvailemaan hevosia (Lyyliä) ja toisiamme. Istuimme monesti Lyylin tarhassa juttelemassa ja pitämässä sille seuraa.

♡  Kuin pikkusisko ♡

Lyyli oli meille molemmille todella tärkeä. Tutustutin Mirkan Lyyliin sen tultua tallille ja tuntui, että meillä kolmella synkkasi. Mirka oli aina meidän kisahoitajana, hän osasi huomioida molemmat. Hän sai jännitykseni häviämään kevyellä juttelulla ja talutti Lyyliä, kun kävin tutustumassa rataa yms. 

  Ilmoittauduin Lyylin kanssa 26.9 1-tason kilpailuihin ja tuntihevoscupiin 50-60cm rataan. Tulimme 5. sijalle nollalla virhepisteellä, eikä kauaksi 3.sija jäänytkään. Meillä oli vain hitusen huonompi aika. Olin todella ylpeä ponista! Puhtaan radan saaminen tuntui voitolta, kun olimme vihdoin saaneet yhteistyömme toimimaan sujuvasti. Ponin luottamus oli kasvanut ja lihasten kasvaminen auttoi laukan kehittymiseen. 

Tiistaina estetunnin jälkeen opettaja (tallin omistaja) kertoi, että Lyyli on lähdössä takaisin, koska koeajan aikana huomattiin ettei Lyyli soveltunut ratsastustallille hyvin. Hyvät uutiset tässä oli, että ehtisin osallistua vielä yksiin kisoihin. 

Valmentaja oli paras! Tykkäsin paljon hänen tehtävistään ja tyylistä opettaa. Tehtävät paransivat ratsastajaa ja hevosta erikseen ja myös parina, joka on mielestäni tärkeää.

Tuli vähän kaukaa hyppy, mutta päästiin yli tiputtamatta xd

Nyt tuli taas vähän liian lähelle

estetunti kuvia

18.10 oli taas estekisat ja samassa oli TwR-estemestaruus, koska nämä olivat tämän kisakauden viimeiset estekisat. Opettaja sanoi ettei ollut varmaa onko Lyyli sinne asti vielä, mutta saimme silti osallistua ja kertoi, että Lyylin omistaja tulee katsomaan kisoja, jos Lyyli olisi siihen asti. Viikko ennen kisoja sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Pääsisin kisoihin Lyylillä, mutta niiden jälkeen Lyyli lähtisi. En tajunnut lähtöä siinä vaiheessa, mutta viikon aikana tajusin todellisuuden... Lyyli lähtisi. Ihana Tyyli-Lyylini lähtisi. En kestänyt sitä, Lyyli oli minulle kaikki kaikessa. Olin nähnyt sen oppivan uusia asioita, kehittyvät ja kasvavan ja nyt se päättyisi, vuoden parhaimmat kuukaudet. No, olisihan minulla vielä hetki kisojen jälkeen...

laitumella otettuja kuvia

Aamulla aikasin näimme Mirkan kanssa tallin takkahuoneessa ja menimme Lyylin tarhaan. Leikimme siellä Lyylin kanssa ja kerroimme, että kaikki olisi hyvin, vaikka emme tienneet totuutta... Kisat. Ne olivat parasta aikaa ikinä. Lyyli tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja näytti parhaansa radalla. Joku huusi meille ja ihmiset taputtivat. Vasta radalta pois ratsastaessa tajusin mitä oli tapahtunut. Saimme nollavirhepistettä ja olimme sillä hetkellä estemestaruuden ykkösinä. Moni onnitteli meitä hyvästä radasta, kun ratsastin Mirkan luo. Harjasimme Lyyliä ja annoimme sen juoda ennen palkintojen jakoa. Saimme starttiestemestaruuden 2. sijan! Saimme hienon sinihopean pokaalin, joka komeileen hyllylläni muistona Lyylistä. En ikinä nähnyt Lyylin omistajaa, vaikka hän oli kuulemma paikalla.

kuvia estemestaruuksien jälkeen

Maanantaina sain viestin, että Lyyli oli lähtenyt. Olin murtunut... Luulin sen lähtevän vasta keskiviikkona, mutta ei. En päässyt tallille sinä päivänä, mikä oli ehkä hyvästä nyt jälkikäteen ajateltuna. Pikku poni oli lähtenyt maailmalle...

Seuraavaan postaukseen!

Ninja

Uusi valmentaja

Hei! Tänään jatketaan edellisestä storytimesta, jos et ole lukenut sitä voit lukea sen tästä, mutta aloitetaanpa nyt!

Siitä ensimmäisestä kerrasta eteenpäin aloin menemään Lyylillä vakituisesti, meillä näytti sujuvan hyvin. Puolen kuukauden päästä hyppäsimme jo 60-70, joka todella hyvin Lyyliltä. Lyyli alkoi oppimaan hyville tavoille ja ymmärtämään apujani paremmin. 

Yhtenä kertana, kun menimme kysymään hevosia tavalliseen tapaan edessä oli uudet kasvot, meidän uuden valmentajan kasvot. Hänen nimensä oli Terhi ja hän oli ratsastuksen opettajaksi valmistumisen viimeisessä työkokeessa eli hänen piti pitää tunteja, jotka kuvattaisiin ja parin kuukauden jälkeen katsottaisiin miten olemme kehittyneet Terhin avulla. Terhi oli todella mukava ja selvästi osasi hommansa. Hän halusi saada meille kaikille vakiratsut, jotta kehittymistä oli helpompi seurata. Sain Lyylin ja olin sanoinkuvaamattoman iloinen siitä, siihen saattoi vaikuttaa, että meillä meni hyvin (: 

"Uusi valmentaja,
uudet kujeet"

 Uuden valmentajan estetunnit olivat parempia kuin meidän estetunnit olivat olleet pitkään aikaan, hän kuunteli meitä ja neuvoi meitä todella paljon. Pari kertaa tunnin alussa hän sisäänratsasti Lyyliä pari minuuttia, mitä olisi pitänyt tehdä useamminkin, mutta sitä ei jostain syystä tehty. Joten hän opetti minulle miten voisin pienesti tehdä sen ennen itse tunnin alkua. Tämän oppiminen helpotti paljon. Pienen sisään ratsastuksen jälkeen Lyyli kuunteli paremmin ja kulki suoremmassa. Pukittelu, jota Lyyli harrasti oli loppunut minun kohdallani, joten uskon että hän oli hyväksynyt minut. Tietysti hän aina koetteli muita uusilla kikoilla vähän väliä. Joskus olin ihan varma, että tulen sieltä lentämään, mutta ainakin siihen mennessä olin selässä pysynyt.

My bestfriend♡

Hieman ennen keskikesää tallilla alkoi kiertämään juoruja, että Lyyli lähtisi kohta takaisin, koska se ei soveltunut hyvin ratsastustallin hevoseksi temppuilun takia. Itse näin asian kyllä näin, mutta myös että Lyyli oli hyvin nuori ja epävarma vielä kaikkeen uuteen, kuten pieniin jotka riehuivat niin kyllähän siinä vähän alkaa pelottaa... 

Tallilla oli tulossa estekisat, johon ratsastuskoulun omistaja (entinen estetunnin pitäjä) halusi minun osallistuvan Lyylillä. Hän ehdotti 60-70cm, mutta päätin mennä 40-50cm koska Lyylillä ei oltu vielä kertakaan kisattu, joten kaikki olisi hänelle uutta. Itse olin innoissani, että sain viedä Lyylin ensimmäisiin kisoihinsa.

12.9. Kisapäivänä pyöräilin tallille ajoissa, harjapakki ja kengät tarakalla sidottuina ja olkalaukku olalla. Normaalisti tunsin tässä vaiheessa jännityksen, mutta sitä ei ollut. Pellon reunasta heijastuivat jo auringon säteet, kun lukitsin pyörän tallin pihaan. Vein kamani takkahuoneeseen ja menin talliin. Aamutallin tekijät olivat jo vauhdissa ja seuraavaksi haettaisiin hevoset sisälle. Hain Lyylille ostamani riimun ovesta ja menimme yhdessä hakemaan hevosia. Lyyli oli saanut tulonsa jälkeen ison tarhan yksin. Tarhassa kasvoi polveen asti ulottuvia ruohokasveja ja niittykukkia. Ilmassa oli vielä usvaa ja aurinko pilkahteli, mutta pienen huhuilun jälkeen poni marssi sumusta lähemmäksi korvat hörössä, se hetki oli sanoin kuvaamaton. 

ekoista kisoista, oli vähän jännittyneitä hyppyja xD

Kisat olivat hevoshullu- kilpailut, joten puhtaat radat saivat ruusukkeen. Verryttelyssä Lyyli oli peloissaan ja yritti häätää muita ympäriltään, kun aloimme verryttely hyppäämään Lyyli alkoi rauhoittua. Radalle meno oli aluksi vähän hankalaa, kun portti oli pelottavan näköinen, mutta siitä selvittiin. Suoritimme radan yhdellä pudotuksella. Lyyli oli tosi jännittynyt ja pelkäsi kukkajohdetta esteen vieressä, silti yritin pysyä päättäväisenä ja selvisimme maaliin asti hyvällä ajalla. Vaikka sijoitusta ei tullut valmentaja olin hyvin ylpeä Lyylistä tietysti olin itsekin. Ensimmäiset kisat ja noin rohkeasti selvitty :)

Jatkoimme harjoittelua ahkerasti, joka viikko uuden valmentajan johdolla, joka antoi meille paljon hyviä ja hyödyllisiä neuvoja.

Seuraavaan postaukseen! 

Ninja

Hankaluuksien alku

Hei! Tänään postauksessa on ensimmäinen storytime, jossa kerron tilanteen mistä aloitamme näissä maaliskuun postauksissa eli palaamme vuoteen 2015 ja Usvan loukkaantumiseen. Jos teillä on mielessänne jotain mitä haluat tietää/kysyä, kysykää ihmeessä kommenteissa tai ig:ssä! (;

Mun ja Usvan ensimmäiset kisat

Mun ja Usvan viimeiset kisat 

Estetunnilta helmikuussa

    5.4.2015 Julkaisin ensimmäisen postaukseni. Sillloin ratsastin 2 kertaa viikossa Alaspäällä, tiistaisin esteitä ja keskiviikkoisin koulua, hoidin Usvaa ja vuokrasin Liinaa. Kävin Usvalla kisoissa 50 cm luokkia ja Helppo C kouluratoja. Liinan kanssa vasta tutustuttiin ja käytiin pitkillä maastolenkeillä läheisissä metsissä. Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. 

    Olin menossa Usvalla estekisoihin lauantaina, mutta minulle kerrottiin että Usva oli taittanut/nyrjäyttänyt vasemman takajalan laitumella, mutta sen uskottiin paranevan levolla, kisat vaan saivat nyt jäädä välistä. Kyllä se harmitti, mutta halusin, että Usva tulisi kuntoon. Aikaa kului eikä Usvan jalka ollut parantunut niinkuin piti.

   Parantumiseen menikin siis kauemmin kuin se pikku lepo ja kun Usva vihdoin parani ei se kestänyt kuin pari päivää kun jalka uudestaan turposi ja meni huonoon kuntoon. Jalkaa kylmättiin ja Usvaa kävelytettiin/liikutettiin varovasti silloin, kun jalka voi paremmin. Se oli aika tuskallista kaikille myös Usvalle (tietysti). Usva alkoi käyttäytymään erilailla kuin ennen (kivusta johtuen), mutta silti yritin aina hoitaa sitä parhaani mukaan, toivoen sitä että se paranisi. Usva yritti näykkiä ja potkia entistä enemmän ja hermostui kaikista ohi kulkevista. Itse aloin muuttua epävarmaksi Usvan kanssa vaikka se oli ennenkin yrittänyt temppuilla pienesti, mutta nyt se oli pahempaa ja välillä osoittautui vähän vaaralliseksi olla yksin Usvan luona, joten pyysin aina jonkun tulemaan juttelemaan kanssani karsinan ovelle, kun hoidin Usvaa. Kovin moni ei pitkän ajan jälkeen halunnut tulla siihen "syötiksi", joten oli pakko selviytyä yksin. Välillä kaikki sujui niinkuin ennenkin ja hetken päästä kaikki oli toisin. Tajusin, että se johtui kivusta, mutta silti en aina tiennyt mitä tehdä,..

      Samaan aikaan ratsastin tiistaisin ja keskiviikkoisin muilla hevosilla, kyllähän se niillä hyvin meni, mutta en saanut samaa onnistumisen tunnetta. No sitten elämäni mullistui, kun tallille tuli  koeajalle risteytysponi Lyyli. Lyyli oli juuri 5 vuotta täyttänyt tamma, jossa oli vuononhevosta ja jotain muuta risteytetty, säältään Lyyli oli n. 150cm.

     Lyyli oli ihana, sitä voisi kutsua rakkaudeksi ensi silmäyksellä, koska sitä se toden totta oli. Lyylin salaperäiset silmät vetosivat minuun eniten.

♡

"Rakkaudeksi 

ensi 

silmäyksellä"

♡

      Tallilla supistiin uudesta ponista hirveästi. Huonoja ja hyviä asioita. Tiistaina estetunnilla menimme kysymään hevosia niinkuin aina ja opettaja kertoi muille hevoset. Siihen jäin odottamaan nimeltä mainitsematon tytön kanssa. Ratsastuksenopettaja sitten hetken päästä kysyi että kumpi haluaa tulla uudella hepalla Lyylillä. Molemmat halusivat tulla, mutta en ollut nähnyt sitä kenenkään ratsastettavana, mutta toinen tyttö oli, joten halusin hänen menevän sillä ja nähdä miten Lyyli liikkuu/menee. Itse menin muistaakseni Aksulla.
 No, Lyyli temppuili ja pukitteli yms. koko tunnin ja toinen tyttö ei ollut tunnin jälkeen iloinen, koska hänen tuntinsa oli mennyt huonosti ja hevonen oli kuulemma tyhmä eikä osannut mitään, mutta Lyyli herätti tunnin aikana vielä lisää kiinnostusta vaikka jotkut olisivat siinä vaiheessa unohtanut koko ponin. 

No, viikon ajan kävin tallilla hoitamassa Lyyliä ja Usvaa ( Lyyliä eivät saaneet hoitaa pienet/kokemattomat, koska se ei ollut vielä kunnolla kotiutunut ja oli todella nuori. Joskus se kokeili ihmisiä ja yritti litistää varovasti seinän väliin tai ei päästänyt karsinaan. Tai ainakin niin minulle Lyylistä varoitettiin) Niin ei käynytkään. Lyyli osoittautui seuralliseksi ja innokkaaksi poniksi. Pidin Lyylistä paljon. Venyttelin sitä ja harjasin huolellisesti sen pitkää, mutta ohutta karvaa. Lyyli oli tosi utelias uusille asioille ja tarkkaili ympäristöä jatkuvasti, pienestäkin äänestä se hätkähti, mutta viikon aikana se alkoi tottua minuun ja rauhoittui kanssani.  Loppuviikosta sitä klipattiin vähän, koska sen karvaa ei ollut klipattu pitkään aikaan ja sille tuli helposti kuuma helteessä. (Lyyli oli lyhytkarvainen, mutta sitä ei oltu ajettu joten se oli kasvanut)

Kuvat on meijän kolmannelta estetunnilta (?). Juu,.. mun esteistunta nyt oli...

   Seuraavana tiistaina toinen tyttö ei enään sillä halunnut mennä, joten pääsin Lyylillä (tai oikeastaan olin innokkaana menossa sillä). Lyyli oli ihana♡  Minua jännitti alussa todella paljon, mutta kun näin karsinassa seisovan ihanan ponin en enää jännittänyt. Tunti oli hauska ja jännittävä. Lyyli meni todella hyvin. Alussa oli vain vähän hankaluutta. Lyyli ei millään halunnut liikkua eteen, mutta lopuksi siitä selvittiin. Kyllä se pikku pukkeja yritti, mutta ei ne paljoa hetkauttanut. Tunnilla menimme kavaletti -ristikko tehtävää ja lopuksi pientä rataa. Tunti meni omasta mielestäni hyvin. Laukannostot olivat Lyylille vielä hankalia ja se oli tosi epävarma kaikesta, joten selässä piti olla tosi päättäväinen. Lyyli ei ohittanut esteitä niinkuin toisella tytöllä ja hyppäsi ne ihan sujuvasti pientä mutkittelua lukuunottamatta. Välillä Lyyli ryösti pois pohkeiden välistä yms. mutta selvisimme niistä pienen "taistelun" jälkeen. xD Ratsastus tuntui mukavalta vaikka aluksi Lyyli testasi minua aika paljon, mutta loppua kohti Lyyli alkoi luottamaan enemmän. Olin silti avoimin mielin temppuilujen ja vastamielisyyksien jälkeen, koska Lyyli oli nuori ja kokematon. 

Tunnin jälkeen opettaja kehui että sehän meni hienosti viime viikkoon verrattuna ja sanoi että minun pitää ratsastaa sillä useammin. (Lyyli ei kuulemma oikein hypännyt muilla tai mennyt puomien yli mielellään.) Se kävi minulle.
Tuntui taas, että jokin sisälläni syttyi. Isommat tytöt kehuivat, että meillä meni tosi hienosti ja että menin sillä hyvin, mutta sanoin aina että Lyyli se tässä taitava on, mutta minulle vastattiin että siihen tarvitaan molemmat tai jotain sellaista.

Seuraavaan postaukseen!

Ninja

Maaliskuu: STORYTIME

Heippa!

 Viime vuonna hevoselämässäni tapahtui paljon asioita. Muutoksia, kuolemia, lähtöjä ja kaikkea muuta. Suurin osa ei tiedä tästä mitään ja sitä minulta usein kysellään, joten nyt maaliskuussa ajattelin, että päivitän teidät ajantasalle tapahtuneista.
Mistä Jouko tuli kuvioihin? Minne Lyyli jäi ja mitä sille tapahtui?  Entä Usva ja Neppi?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tulee tulemaan vastaus nyt maaliskuun aikana, jolloin palaamme 2015 vuoteen. Silloin ratsastin vielä Alaspäällä ja hoidin Usvaa.

Odotellessa seuraavaa postausta! 

Ninja

Lontoo 13.- 16.1

Heippa! 

Olin Lontoossa tammikuussa ja tänään reissusta sitten vihdoin tulee postaus tänne blogiin. Enimmäkseen pidän tämän kuvapostauksena, koska tuli otettua yli 1000 kuvaa reissussa. Hups! Joten eiköhän jatketa itse postaukseen.↴

 

Saavuimme Lontooseen kello 15:10 (lontoon aikaan) mutta pääsimme hotellille vasta viiden aikoihin. Hotellimme oli Novotel Hotel, joka sijaitsi Paddingtonissa. Hotelli oli todella hieno ja mukava vaikkemme siellä hirveemmin ollut.

Lontoon reissu oli ihana! Kävimme katsomassa monia nähtävyyksiä kuten Big Beniä, Westminster Bridgeä, London Eye:ta, Tower Bridgeä, Buckingham palatsia, Warner Bros:sin studioita, jossa Harry Potter -elokuvat tehtiin yms. Kävimme myös kiertelemässä monia kauppoja ja koko reissun aikana kävelimme valehtelematta 50 km, joten jalkani huusivat lentokoneessa kotiin hoosiannaa. 

Lähdimme kotiin sunnuntaina 16:10 (lontoon aikaa) ja saavuimme Suomeen n. 22:30

Reissusta on tulossa vielä toinenkin postaus, joten sitä odotellessa👋

Ninja