Kuuluttajana kahden radan välillä - Ypäjän kenttäkisat

Jännittäviä hetkiä ja vauhdikkaita suorituksia -kuvaa koko viikonloppua ja kilpailuja. Seuramme HämR järjesti Ypäjällä 12.5 kenttäratsastuskilpailut, joihin osallistui paljon osanottajia ja saimme vielä ihanan sään aurinkoineen saattelemaan kilpailuja.

Itse suuntasin muiden kanssa Ypäjälle jo perjantaina koulun jälkeen järjestämään paikkoja ja rakentamaan radat valmiiksi lauantaille, itse kilpailupäivälle. Kun kaikki kolme koulurataa ja esterata olivat nousseet pystyyn, tilasimme iltaruuat kaikille. Hetki ja vähän pidempikin jouduttiin niitä odottamaan varmaankin, koska tilauksemme oli suuri, nimittäin paikalla oli paljon meidän seuralaisiamme ja kaikilla oli hirveä nälkä. Saapuihan se ruoka ja pääsimme syömään ja lähtemään illanviettoon asuntolaan. Siellä suurin osa kävi suihkuttelemassa päivän pölyt pois ennen kuin herkuttelimme ym. 

 Herätys kellon tärinä tyynyni alla herätti minut sopivasti puoli seitsemän aikoihin, jolloin kaikki muutkin koulupuolen henkilöt asuntolasta alkoivat hiljaisesti heräilemään ja suuntaamaan aamupalalle. Päivä lähti käyntiin kouluradan puolella kuuluttajan hommissa. Siellä sitten istuin kahdeksasta yhteentoista tuijottamassa kahta koulukenttää, joissa toisella pyöri tuttariluokka ja toisella harrasteluokka. Alun pienien hankaluuksien jälkeen se kuitenkin lähti pyörimään mutkattomasti kunhan pääsin perille, mikä oli ratojen viimeinen liike niin minun ei tarvinnut vahtia kumpaakin rataa kuin haukka vaan pystyin menemään tornin alakertaan ottamaan kuvia ja palamaan aina ratojen lopussa ylös kuuluttamaan seuraavan ja valmistautuvat ratsukot.

 Nyt on sitten koulukuuluttajankin hommaa hoidettu ja hauskaahan se oli, kun pääsi seuraamaan ratsukoita ja näkemään monia hienoja hevosia radalla.

 Jotta en saisi tätä kuulostamaan helpolta niin voin kyllä todeta, että kaikkien hevosten nimien oikein ääntämisen yrittäminen oli välillä haastavaa ja pariin kertaan toistelin joitakin nimiä päässäni ennen ratsukoiden tuloa, jotta osaisin jotenkin lausua ne (ja silti lausuin osan varmasti väärin) :D Kahden radan vahtiminen ja kuuluttaminen oli hankalaa, nimittäin ohjelmat olivat eripituiset, joten ne loppuivat eri aikoihin & piti muistaa kertoa kumpi rata, A vai B & tauot & jos ratsukko ei tullutkaan radalle,.. Mutta onneksi selvisin silti kohtuullisen hyvin vaikka itse sanonkin.

Koulun loputtua ehdin vielä muiden kanssa seuraamaan viimeisiä harrasteluokan esteratoja ja kokonaisen helppo luokan. Jos et tiennyt niin harrasteluokka on siis rataesteillä korkeus 80cm ja samalla näiden kilpailuiden helpoin luokka, sitten on tuttari 90cm ja vaikein luokka on helppo, jonka rataesteet ovat 105cm eli näiden kilpailuiden korkein ja vaativin luokka. Viimeisen tuttari ratsukon jälkeen muutimme rataa ja nostimme yhteisvoimin ripeästi esteet helppo tason esteiksi, jotta viimeinen rataeste luokka voisi alkaa mahdollisimman nopeasti.

 Esteluokan jälkeen oli hetken hengähdystauko ennen maastoeste koulutusta. Koulutuksessa kävimme asiat kertauksen vuoksi läpi, jaoimme kamat kaikille ja määräsimme jokaiselle tietyt esteet pareittain. Olimme Kertun kanssa harrasteluokassa esteellä 4, tuttariluokassa 13 & 14 ja helpossa 17 & 18 & 19 radan viimeisillä esteillä. Ensimmäisessä luokassa olimme alashyppy esteellä, josta kaikki sinne asti päässeet menivät ongelmitta yli tai siis alas :D Luokan jälkeen pakkasimme karkkipussimme ja juotavamme ja lähdimme raviradan toiselle puolelle pellolle seuraavan luokan esteilemme ja siellä olivat myös meidän viimeisen luokan esteet.

 Keli osui kyllä kohdallemme, nimittäin saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta ja helteestä, mutta kun yli kolme tuntia vietät porottavassa auringon paisteessa yhden lippiksen turvin, jota jaatte jotta auringonpistosta ei tulisi alkaa siinä jo vähän varjoa kaipaamaan. Selvisimme kisojen loppuun asti eikä kumpikaan saanut onneksi auringonpistosta, mutta rusketusraidat kyllä tulivat. Koko kilpailun aikana meidän esteillä ei tapahtunut mitään muuta kuin yksi kielto ja kaikki muut menivät yli oikein mallikkaasti. 

Paikkojen siistimisen ja ratojen purkamisen jälkeen pääsimme lopulta vähän ennen kahdeksaa lähtemään kotiin. Ja sanotaanko, että Kerttu ja minä meinasimme molemmat nukahtaa kotimatkalla kuljettajamme autoon, selvisimme kuitenkin hereillä kotiin saakka ja kilpailupäivä pääsi päätökseen. 

Hienot kilpailut takana hyvän ja ahkeran porukan kanssa, kilpailuista selvittiin ilman pahempia tippumisia tai loukkaantumisia loppuun asti! Kerrassaan onnistunut ja hauska viikonloppu :)

HOX kaikki kilpailijat tai muut kuvia vailla olevat, sivupalkista löytyy tietoa 

lisää mistä voit mahdollisesti löytää omasta ratsukostasi kuvia. Tästä postauksesta kopioidut kuvat ovat luvattomasti kopioituja.