Järki päähän: Ratsastuskypärän tärkeys!

Ratsastajan tärkein varuste... KYPÄRÄ. Sen kuuluisi jokaisen tietää ja sitä myös käyttää. Lähiaikoina olen törmännyt yhä enemmän kuviin ja videoihin, joissa ratsastajilla ei ole kypärää. Niin hyppäämisessä, ilman satulaa menossa, maastoilussa... Ei näin!

Yksikin kuva on mielestäni liikaa, vaikka ymmärrän kyllä että kuvan, jossa auringonlaskun edessä laukkaavan hevosen selässä istuvan ratsastajan päähän ei välttämättä sovi kypärä visuaalisen silmän mukaan, olisi kyllä todella fiksua kumminkin laittaa se päähän. Onneksi ja ei onneksi suurin osa näistä on ollut ulkomailla asuvia eli ehkä ainakin Suomessa asuvat ratsastajat ovat tajunneet kypärän todellisen tärkeyden! 

Silti sen pitäisi mielestäni olla jokaisessa maassa yhtä tärkeässä roolissa, nimittäin nämä 500 kg painavat hevoset, jos se edes riittää omistavat oman tahdon ja voivat yhtäkkiä päättää lähteä alta. Ne ovat eläimiä ja niillä omat vaistot, tahdot ja ajatukset. Ulkomailla varmasti on myös paljon fiksuja ratsastajia ja suurin osa käyttää kypärää ratsastaessa, joka on todella hieno asia! Vaikka suurin osa käyttää pitää asiaa levittää, jotta myös ne ratsastajat, jotka eivät käytä laittaisivat tämän yhden turvavarusteen päähänsä, joka mahdollisesti pystyy pelastamaan ihmisen hengen! Onneksi nykyään on internet ja tätä tärkeää asiaa levitetään ja viedään eteenpäin.

Kuva: Hööksin sivuilta

Kun puhuin kuvista ja videoista ilman kypärää en tarkoita nyt mm. rippikuvia hevosen kanssa, joissa seistään paikoilleen vaan hyppykuvia nurmikolla ilman kypärää yms. Sanoisiko niitä nyt action kuviksi eli missä on liikettä ja paljon eikä kuvaus sessiota rauhassa turvallisesti. Ehkä ymmärrätte pointtini tässä. Jos ette ole huomanneet niin onhan mm. Hööksinkin kuvastoissa ratsastajilla kypärät päässä.

Täs kuvassa näkyykin mun VG1 kypärä, mihin oon ihan rakastunut :D

Tässä pätkä hymy. fi kirjoitetusta Saara Auvisen onnettomuudesta

"Onnettomuudesta on siis kulunut kolme vuotta. Nykyään 25-vuotias Saara Auvinen oli tuona elokuisena päivänä kouluttamassa nuorta hevosta, joka syystä tai toisesta säikähti ja heitti Saaran katapulttina maahan kovalle hiekkakentälle.
– Putosin alaselän kautta suoraan niskalleni ja löin takaraivoni. Mahdollisesti sain myös kaviosta iskun vasemmalle puolelle päätä. Kypärä meni takaa rikki, ja ilman sitä olisin varmasti kuollut. Olenkin tehnyt kypäräkampanjaa marraskuusta lähtien."

Tässäkin tämä hyvin tarpeellinen varuste nimeltä KYPÄRÄ pelasti hänet ja hän on alkanut jakamaan tätä tärkeää asiaa eteenpäin. Vaikka meillä tämä asia olisi halussa, levitetään ja muistetaan siitä kaikkia! Itse olen tippunut monta kertaa ja olen 100% että ilman kypärää olisi käynyt todella huonosti, joten onneksi sellainen on suojaamassa kallista pääkoppaa.
Loppuun vielä muistakaa, että kypäriin on tullut uudet standardit ja VG1 -merkintä on EU-komission suositus, mutta ei vaatimus. Näiden uusien standardien mukaisissa ratsastuskypärissä on parempi vastus teräviä objekteja vasten, parempi sivusuoja sivulta tulevaa iskua vasten ja suurempi suojapinta-ala, joka ei häiritse kuuloa. 

Mikä kypärä sinulla on? Onko se suositusten mukainen ja hyvässä kunnossa?

Ulkopuolisiin Ainolla!?

"Uusi vuosi, uusi minä" hokee aika moni, kun uusi vuosi vierähtää. Sama vanha virsi :D omalla kohdallani se ei tule olemaan ihan näin. Viime vuosi oli henkisesti ylä ja alamäkiä ja opin paljon vaikken sitä tajunnutkaan ja aion jatkaa samaa rataa, mutta vähän eri tavoitteilla ja eri tavalla ! Koska tavoitteita pitää olla, ne auttavat tavoittelemaan eteen ja ylöspäin :D 

Viime vuoden tavoitteistani selviydyin hienosti *taputus selkään* ja vaikkei siinä todellisuudessaan ollut edes puolet niistä mitä päähän loin. Pari juttua jäi, kuten kuvakilpailu tänne blogiin, mutta sellainenkin tullaan saamaan tänä vuonna :) 

haha xD löysin hirveen tb kuvan Lyyli aikoihin! Oi että ♡

TAVOITTEET 2018

Blogi:

Joulukalenteri 2018

Innostamaan muita tavoittelemaan omia haaveitaan

Haastepostaus yms

Ratsastus:

Hypätä enemmän hyviä ja puhtaita ratoja treeneissä (ja kisoissa)

Saada henkisiä onnistumisia ja kokemuksia

Kehittää omaa ratsastusta, niin koulussa kuin esteillä

Käydä Ainon kanssa ainakin yksissä koulukilpailuissa

Minä:

Saada lisää itseluottamusta

Unohtaa ajatusten luomat paineet 

Päivitellä aktiivisesti ig:seen ja blogiin 

(menkää seuraamaan @teamdreamcastle)

Valokuvaus:
Yritä opetella kuvan muokkausta
Harjoittele hämäräkuvausta
Etsiä kuvia ja yritä uudelleen toteuttaa ne

 Tulevan vuoden suunnitelmat eivät ole minulle yhtään varmat hevospuolella, en tiedä aionko edes kilpailla vaikka tykkään siitä tai jos aion, onko se välttämättä Ainon kanssa vaikka haluaisin sen olevan. Paljon mietittävää ja pohdittavaa, mutta aion pitää teidät kyllä ajan tasalla näistä ja TOIVOTAAN että tämä kelkka kääntyy ylämäkeen ja alkanut vuosi olisi minun ja Ainon vuosi! Jos se on sitten edes Aino... :)  

Hyvää alkanut vuotta!

Ps. Jos teillä on ideoita mitä haluaisit lukea tänä vuonna tai jotain muuta, kerro se niin voi hyvinkin olla että se toteutuu :) Lukisin mielelläni teidänkin ajatuksia!

2017 review

2017 oli muutosten vuosi, paljon ehti tapahtua vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Tänään teen rewriten hevosvuodesta 2017 enkä rewind niinkuin Youtubessa tehdään. Joten eiköhän aloiteta, koska meillä on 365 päivää jäljellä :D

Tammikuu:

Vuoden alussa treenasin vielä Joukolla ja mentiin kisoissa 60 cm luokkia kisoissa (hoidin Joukoa ja Moita). Useimmiten kisoissa tuli ainakin 1 kielto, vaikka harjoitukset menivät hyvin. Aina välillä kuulin tämän "Jouko ei ole hyppyhevonen". En kuunnellut vaan halusin näyttää muille että Jouko osaa ja pystyy, sillä ei vain ollut tarpeeksi uskallusta mennä. Tammikuussa menin myös ensimmäisiä kertoja Ainolla. Aino oli juuri alkanut käymään tunneilla eli hän uusi tuntsari. Aio oli enemmän käynyt aikuisilla ja kuuluin suht ensimmäisiin juniori/ lapsi tuntiratsastajiin, jotka sillä menivät. Aino oli tosi erilainen Joukoon verrattuna eikä osannut vielä kaikkea kovin hyvin, mutta olin onneksi mennyt samanlaisilla nuorilla ennenkin. Tammikuussa kävin myös Lontoossa perheeni kanssa, josta voit selata ottamiani kuvia täältä.

Helmikuu & maaliskuu:

Helmikuussa aloin jo kehittämään kuvaa Ainosta ja minusta ratsukkona ja Salla (valmentaja) oli alkanut vinkata vähän siihen suuntaan. Aloitin käymään valmennuksissa Joukolla ja mentiin meidän isoin rata 75-85 cm yms. Kiellot ja epäröinti alkoi vähentyä ja suunta oli parempaan päin. Kisoissa tosin meni huonosti ja vaikka sain mennä esteet loppuun asti tuli hylkäyksiä. Ennen kisoja päätin, että jos hylkäys tulee, on aikaa jatkaa eteenpäin Joukosta koska olin saavuttanut sen kanssa jo tavoitteeni. (saanut epäröinnin pois ja kuorittua pienen hyppyhevosen) Valmentajalle tästä olin sanonut ja teimme päätöksen, että etsitään uusi "kisahevonen".

Huhtikuu & toukokuu:

Huhtikuun alussa menin Ainolla vakituisemmin ja Aino oli tullut jo enemmän tunti käyttöön. Kehityttiin Ainon kanssa alussa aika nopeasti ja ilmeisesti valmentaja oli samaa mieltä koska pääsin heti Ainon kanssa menemään 60-75 cm esteitä. 

Kesäkuu & heinäkuu:

Yksi hauskimmista kesän kohdista oli tyttöjen kanssa reissu ulkopuolisiin kilpailuihin (Aino, Lotta ja Mirka). Aino (puhun nyt hevosesta) meni tunneilla kivasti, mutta kun olin saanut sen liikkumaan myös paremmin halusin että pääsemme siihen menoon kokoajan, joten aloin kasaamaan itselleni ajatuksia liikaa. Kesäkuussa olin myös esteleirillä Solsikessa, jonka jälkeen minulla oli vielä yksi normaali ratsastustunti ennen kuin hevoset lähtivät ansaitulle kesälomalle. Kesäloman aikana olin myös itse lomalla Norjassa, mistä voit lukea lisää tästä ja siellä kävimme mm. issikkamaastossa. Vähän ennen Norjan reissua onnistuin myös taittamaan nilkkani lepo kuntoon, mutta kärsivällisyys palkitsi ja se ei hirveästi vaivannut Norjan reissun menoa.

Elokuu & syyskuu:

Ensimmäinen päivä jatkuivat taas normaalit ratsastustunnit, koko elokuun menin Ainolla (oman muistin mukaan) ja tuntui että tämä kuukausi oli kokonaisuudessaan tähän mennessä kaikista paras, en sählännyt enää omiani ja olin saanut tasoitettua ratsastusta. Elokuun lopussa aloimme hypätä uusia maastoesteitä, joka oli tosi kivaa ja osittain pelottavaa. Huomasin että vaikka se oli mukavaa ja hauskaa, menen mieluummin ei kiinteitä esteitä, varsinkin jos korkeus nousee. Syyskuun vierähtäessä päätin, että menemme Ainon kanssa kenttäkisoihin ja valmentajan vastaus tähän oli, että eiköhän tämä ollut jo tiedettävissä. Pieniä pelkoja oli, koska nämä olisivat Ainon ensimmäiset kisat, mutta yritin karistaa ne ajatukset pois niin nopeasti kuin ne tulivatkin. 

Syyskuu oli treenaus kuukausi, mentiin maastoesteitä, koulua, maastoesteitä ja sitä rataa. Valmennukset menivät oikein hienosti, tosin yhden loppupuoliskolla kävi pieni vahinko, mikä olisi voinut pilata suunnitelmat... Onneksi ei, vaan parin päivän liikuntakielto vain vei sen pois. Syyskuussa tarinani ilmestyi hevoshulluun, mikä oli aika ihana juttu myös! 17. päivä olivat kenttäkilpailut, joista voit lukea lisää täältä! Kisojen jälkeen treenaaminen jatkui normaalisti ja yksi parhaista valmennuksista koko vuonna oli tällöin.

Lokakuu & marraskuu:

Kuukausi alkoi heti koulukisoilla, mitä ennen oli vähän ongelmia peruutuksessa yms. Ne eivät onnistuneet niin hyvin kuin olisivat nimittäin radan keskellä tapahtui sähläys kohtaus molempien puolesta. Lokakuun lopussa oli estemestaruudet, mitkä menivät mielenkiintoisesti. En nimittäin vieläkään osaa selittää niitä, mutta tässä postauksessa kerroin niistä vähän. Marraskuussa olivat sitten vuoden viimeiset kisat (harjoituskisat) missä menin varmuuden vuoksi kaksi luokkaa. Kisarata oli varmaan yksi ärsyttävimmistä, mitä olen kisoissa mennyt. Loppu marraskuun menin Ainolla ja saatiin hyviä valmennuksia ja parannettua omaa ratsastusta. 

Joulukuu:

Joulukuussa menin vähän muillakin hevosilla kuin Ainolla niin valmennuksissa kuin koulutunneilla. Menin kyllä Ainollakin, mutta en niin paljon kuin ennen joka oli ihan hyvä, että pääsen keskittymään kokoamaan enemmän omaa ratsastustani. Joulukuussa oli myös paljon hauskoja hetkiä kuten kaikki joululaulujen saattelemana menneet tunnit. Laskettelureissun jälkeen oli vielä viikko aattoon ja sitten koitti odotettu aattoaamun hoitajien maasto.

Vaikka vuosi ei näin kirjoitettuna vaikuta hirveältä muutosten vuodelta niin siltä se kyllä tuntui. Alkuvuodesta alle tuli uusi hevonen, jonka nappeja ja muttereita vieläkin ihmettelen ja sitten oma pääni sekoitti menoa ja ajatukset olivat liian monimutkaisia minun suoritettavaksi, joka ajoi minua hermoromahduksen partaalle aina välillä. Kisoista ei mitään käteen jäänyt paitsi kokemuksia (harjoituskisoissa kaikki saivat ruusukkeen), koska sählättiin siellä yhdessä Ainon kanssa ihan turhia. Vuoteen mahtui myös paljon hetkiä niin huonoja kuin hyviäkin. Mutta tämä vuosi on opettanut minulle paljon niin pitkäpinnaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta myös paljon malttia. Itse valitsin Ainon, joka ei ole ihan helpoimmasta päästä. Mutta kyllä me sinne sijoille jossain vaiheessa kavutaan! Tänä vuonna ollaan kehitytty todella paljon vaikka en sitä itseä tajua ja se jatkuu. Ehkä 2018 on meidän vuosi!

Sain ihan liikaa kivoja raketti kuvia yöllä :D

Kiitos teille tästä vuodesta ja nyt siirrytään 2018 vuoteen jatkamaan tätä matkaa yhdessä! Hyvää uutta vuotta!

Ninja & Aino