Jatketaan esteleirini toiseen osaan ja tässä se tuleekin. Jaa.. Aaveitako? Lue pidemmälle niin tiedät.
 |
Tässä on meidän leirikämpästä kuva kentältä päin, asutaan tuolla yläkerrassa. Mun mielestä
leirikämppä on tosi satumaisen näköinen, se vaan on jotenkin kuin sadusta. |
Lauran aamuinen hoilotus ja yömaasto + tikkupullan paisto
Tiistai 14.6
Aamulla Laura tuli huoneeseemme ratsastusvaatteet päällä hoilottaen jotain ihmeellistä laulua ja ihmetteli ettemme olekaan valmiita, siinä samassa tajusimme, että herätys ei ollut päällä. Hyppäsin yläsängystä alas ja aloin vetämään ratsastuskamoja päälle, koska olin ensimmäisellä aamutunnilla, mikä oli aamupalan jälkeen. Pesin hampaat ja siinä samassa lähdimme jo aamupalalle. Aamutunnilla menin Sigurtilla, jos oikein muistan. Menimme 3 ja 5 kiemuraista uraa, jossa harjoittelimme asettamista ja täsmällisyyttä teillä. Teimme myös pysähdyksiä ja kevyttä ravia ja laukkaa ja askeleen lyhennystä ja pidennystä samalla kiemurauralla. Sitten ratsasti toinen ryhmä. Hoidimme hevoset ja vaihdoimme kevyempiä vaatteita päälle, koska oli todella lämmin päivä.
Putsasimme hevosten varusteita tuntien jälkeen viileässä tallissa, jonka jälkeen söimme Liisan ihanaa kotiruokaa. Ruuan jälkeen tuli kengittäjä, joka oli osa tämän päivän teoriatuntia ja arvaattekin jo aiheen. No sanotaan se tässä nyt silti vielä. Eli aiheena oli kaviot ja kengittäminen. Ennen kengittäjän tuloa meille kerrottiin kavioiden rakenteesta ja kengistä ja kaviotaudeista yms. Kengittäjä näytti ensin miten kengät vaihdetaan uusiksi samalla selostamalla tekemäänsä. Kengitysten jälkeen hän kertoi, miksi hevosilla on kengät ja näytti erilaisia kenkiä mm. ravihevosen alumiini kengät ja shetlanninponin kengät ja ison shiren kengät. Sen jälkeen hän näytti nauloja, joilla kengät kiinnitetään. Isoimmassa ja pienimmässä naulassa oli paljon eroa ja myös eri raudasta valmistettavissa. Hän esitteli työkalujaan ja kyseli kysymyksiä, joilla huomattiin ne jotka olivat kuunnelleet tarkasti. Teorian jälkeen lähdimme Sääkseen uimaan.
Ostettiin Jennyn kanssa sieltä jäätelöä ja sitten käytiin uimassa, mutta vesi oli aikaa kylmää, kun oli vasta kesäkuun alku. Siinä sitten otettiin aurinkoa ja kuunneltiin musiikkia ja Liisan tytön mieliksi hänen lempikappaleen eli Frozenin- Let it go biisiä. Kolmen tunnin jälkeen lähdettiin takaisin tallille, missä syötiin ja oli seuraavan ratsastustunnin aika.
Kameran akku ei ollut vieläkään tullut postin mukana valitettavasti. Estetunnilla hyppäsimme erikoisesteitä mm. vesiestettä, muuria, lankkua ja porttia. Tuntien jälkeen oli vapaa aikaa, jolloin menimme rakentamaan heinä vintille linnaa. Kun hieno linna oli viittä vaille valmis Jenny huomasi, että hänen puhelimensa oli jossain heinien joukossa. Sitten purimme linnan ja laitoimme heinäpaalit paikoilleen, että löydettiin Jennyn puhelin alimpien heinäpaalien välistä.
Iltapala oli nuotiolla, missä söimme makkaraa, nakkeja, leipää, vaahtokarkkeja, tikkupullaa ja joimme mehua. Meillä tuli sitten pikku kilpailu siitä kuka paistaa parhaimman tikkupullan, jota ei selville saatu( ja sanonpahan vain, että tikkupullani oli tasaisesti paistunut jokapuolelta ja herkullinen.)
Kun kaikki oli syönyt kello lähestyi puolta yötä ja kävimme laittamassa ratsastuskamat päälle ja laitoimme hevoset yömaastoon valmiiksi. Menin Nasulla. Ratsastimme maastossa pitkän matkaa ravaillen ja kävellen ennen kun saavuimme hiekkakuopalle, missä oli sellainen jännä lenkki (se on vaikea selittää, mutta jos sen näkisi niin tajuaisi sen), mitä sitten laukkasimme vuoronperään ympäri. Takaisin tulomatkalla Nasu oli innoissaan ja halusi laukata mieluusti lisää niinkuin muutkin.. Tallilla toinen ryhmä odotteli jo hevoset valmiina. Nasu meni Liisalle seuraavan kierroksen ratsuksi ja pari muutakin jatkoi, joten lähdimme suoraan leirikämpälle. Kävimme suihkussa ja menimme unten maille tai ainakin osa meni.
Irtohypytystä, valjasajoja ja jumppasarjoja + aaveita talossa?
Keskiviikko 15.6
Keskiviikkona saimme nukkua makeasti pidempään, koska öisen maaston takia aamun ratsastustunti peruttiin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi 28 jo aamulla 9 aikoihin. Aamupalalla huomasin, että kamerani akku oli vihdoin saapunut postissa!!!
Aamupalan jälkeen rakennettiin ulkokentälle irtohypytys kuja. Samalla, kun kujaa rakennettiin Liisa kertoi meille irtohypytyksestä. Ensimmäisenä irtohypytykseen tuli pikkuinen Capri poni, joka hyppäsi 50 cm korkuisia. Sitten tuli pari muutakin ja viimeisenä tallin paras hyppääjä eli Sigurt. Sigurtilla viimeinen okseri oli 90. Ensimmäisellä ekalla kun se oli nostettu 90 cm, Sigurt tiputti sen takakaviolla ja veti ärtymyspukit loppuun, kun puomi oli tippunut. Toisella kerralla kävi samoin ja huomasi, että Sigurtia ärsytti tiputuksesta. Kolmannella kerralla Sigurt pääsi yli leikiten ja laukkasi kentän ympäri, tehden kunniakierroksen. Kun hevoset oli kävelytetty ja hoidettu purimme radan ja tuli toisen teoriatunnin aika eli valjasajon.
Ensin meille kerrottiin erilaisista valjaista, kärryistä ja valjastamisesta. Sen jälkeen saimme kokeilla itse valjastaa olikohan se Katlan. Sen jälkeen menimme ulos kiinnittämään kärryt. Kentällä pääsimme Liisan kyytiin isoihin kärryihin ja kokeilemaan itsekin ohjastamista ja sen jälkeen normi kärryihin (jos nyt niin sanoisin) ohjastamaan Capria itsenäisesti.
Tämän jälkeen söimme ja lähdimme uimaan Sääkselle ihanan lämpöaallon lämmön johtamina, jossa vesi tuntui olevan lämmenneen vähän eilisestä. Tarkoitan siis todella vähän. Sieltä tullessamme hevoset olivat jo ehtineet pyöriä mudassa ja niiden päällä oli ihana kuivunut mutakerros.
Harjasimme hoitohevoset puhtaiksi odottamaan estetuntia. Syönnin jälkeen oli estetunti, jolla mentiin innareita ja jumppasarjoja. Menin Lassella ja tunti meni tosi hyvin. Innareihin tultiin pari kertaa vähän liian kovaa, mutta tuli niitä hyviäkin suorituksia molemmista tehtävistä. Jumppasarjat on mun mielestä tosi kivoja ja samoin innarit, joten olin innoissani että niitä oli leirillä.
Ainoa surullinen asia päivässä oli se, kun meidän oma pieni pelle lähti koripallo kisoihin, mutta Laura jätti tehtävänsä uudelle harjoittelijalle eli Ainolle. Laura oli ystävystynyt kovasti yhteen kissan minkä etsin pusikoista vilkuttamaan, kun Laura meni ohi jättäen meidät Ainon nojaan. Lauran tehtävä oli siis pitää kaikki pitkään hereillä niin kauan että Venla on sanonut turvat tukkoon 59 kerran, hoilottaa ihme lauluja, naurattaa ja pitää hyvää henkeä päällä koko ajan. Illalla kuuntelimme Lauran muistolle kivoja lauluja mm. Muumien alku- ja loppu laulua ja sitten tanssittiin fröbelin palikoiden ja macarenan tahtiin. Voitte varmaan kuvitella miten hulluksi tunnelma eteni vielä pidemmälle iltaa.
Illalla tapahtui myös ihan hirveen pelottava juttu. Leirikämpässä taisi olla aaveita!? Eli oltiin kaikki nykyisessä Ainon ja Venlan huoneessa. Siellä oli kolme sänkyä yhdistetty ja istuttiin kaikki siinä katsomassa Mylittlepony-ohjelmaan Ainon puhelimesta. Oltiin kuultu siinä välillä outoja ääniä talosta, mutta Venla oli sanonut että ne tulee alakerrasta, kun siellä asuu se tallityöntekijä. Sitten ohjelman puolivälissä mä lähdin vessaan. Vessan ovi oli auki ja siellä oli valot, joten kävelin takaisin huoneeseen ja kysyin onko joku käyny vessassa ja unohtanut valot. Kaikki vastasi en oo. Sitten siinä hyvin loogisesti sokerihumalassa ajateltiin, että joku on käyny siellä, joku joka ei oo kukaan meistä ja kiljuttiin. Sitten Venla oli silleen oikeesti joku on vaan unohtanut sinne valot ja kävit laittaa valot pois ja oven kiinni. Jatkettiin katsomista ja sit tuli taas tauko. Osa kävi vessassa ja osa haki ratsastuksen jälkeisestä suihkusta kuivuneet pyyhkensä. Olin Jennyn ja Eerikan kanssa menossa hakemaan pyyhkeitä ja siinä suihkutilojen ovessa oli semmonen vapaa/varattu kyltti ja siihen oli käännetty vapaa, kun viimenen oli käynyt suihkussa ja nyt siinä luki varattu. Ihmeteltiin hetki ja sitten kiljuttiin taas ja juostiin huoneeseen. Hetken päästä Aino mukana (Venla nauroi meille ja jäi huoneeseen syömään mässyy) mentiin varovasti sinne ovelle ja nyt siinä luki vapaa. Avattiin se ovi hitaasti et se narisi tosi pelottavasti. Työnnettiin yks kerralla pää siitä ovesta, että katsotaan (se oli muutenkin creepy huone ilman valoja) ja huomattiin, että siellä oli valot. Ajateltiin epävenlamaisesti eli haettiin nopeesti ne tavarat sieltä ja juostiin Venlan luokse turvaan. Venla vaan kysy että mitä nyt kun kaikki oli pelästyneen näköisinä juosseet huoneeseen taas. Meidät sitten käskettiin käydä katsomassa siellä ja laittamassa ne valot pois ja ovet kiinni. Hiivittiin ovelle agentti tyyliin ja avattiin se riuhtaisten auki (missä luki nyt vapaa). Valot oli pois, mutta suihkun ovi oli tällä kertaa auki ja siellä paloi valot. Juostiin taas kiljuen huoneeseen ja Venla sano että ihan oikeesti nyt tarviiko mun nousta ja näyttää teille ettei siel oo mitään. Vapisten hiippailtiin ihan Venlan perässä. Siellä ei ollut tällä kertaa olenkaan valoja, mutta ovi oli raollaan. Niin me muut mentiin taas huoneeseen peläten kaikkea mahdollista ja meidän urhea pelastaja Venla kävi sulkemassa oven ja varmisti ettei siellä ollut mitään. Sitten siinä pelättiin, kunnes tajuttiin et nyt pitää piristyä ja alettiin taas kuuntelee kivoi laului ja katsomaan Mylittleponya. Ilta jatkui suurinpiirtein samoissa merkeissä loppuun asti! Joten oli aika villiä, mutta kiva ilta siitä tuli. Aavetta tai aaveita epäillään vieläkin, koska kukaan meistäkään ei käynyt valoja muuttamassa yms. mutta ne aaveet pelästyivät meidän kiljuntaa varmasti niin kovasti ettei niitä enään tulla näkemään. Ei varmaan oltais selvitty ilman meidän urheaa Venlaa!
Näissä merkeissä jatketaan myös kolmanteen ja viimeiseen osaan!
Ninja
