Ajattelin että Aino tarvitsee nyt ihan omat sivut, koska on suurimmassa osassa blogissa nykyään. Aloitetaan ihan perusjutuista siis!
Aino eli oikealta nimeltään Aulangon Aurora on syntynyt 30.4 vuonna 2012 eli nyt hän on 5 vuotias ipana, jota yritän kestää. Aino on musta suomenhevos tamma, jolla ei ole mitään merkkejä ja hänellä on yksi jälkeläinen nimeltä Aulangon Ahkera tutummin Arttu.
Aino asuu Aulangolla omassa karsinassaan tallin toisessa päädyssä ja karsina naapureina hänellä on Kalle ja Bobby. Tunti käyttöön Aino tuli vasta viime vuoden alussa, mutta hän on nopea oppija ja omistaa paljon intoa!
Aino on pieni tutkiskelija, joka on perso makealle kuten omenoille, jonka huomaa pienestä mahasta :D Välillä Aino katsoo oppia vanhemmilta hevosilta ja opettelee välillä pieniä pahuuksia mitkä onneksi lähtevät hetken päästä pois, kun tempusta tulee tylsä. Kutsun Ainoa monella eri lempinimellä yleisempiä on napero, pikku prinsessa, Aiskuli, pikkunen ja kaikkia tämmöisiä jotka eivät edes liity oikeaan nimeen. Pikku prinsessa Aino kyllä on ihan todellisesti. Aina pitää esittää isompaa ja yrittää pompotella vanhempia :D Virtaa pikkuisella riittää, joka käänteeseen ja vaikka virtaa ei olisi pitää yrittää mennä mahdollisimman kovaa. Kunto ei vielä ole mikään paras ja lihakset kasvavat, mutta silti vaikka mikä olisi Aino yrittää aina parhaansa.
Aino on tosi kultainen ja hauska. Vaikka sitä ei aina tajua, mutta tuntuu että Aino ymmärtää välillä mitä tapahtuu ja osaa käyttäytyä sen mukaan. Ihan kuin se osaisi lukea mun ajatuksia välillä. Aino rakastaa huomiota ja rapsutuksia varsinkin korvan takaa.
Ratsastaessa Ainolla pitää olla tarkka ja pitää oma paketti kasassa, koska Aino alkaa helposti nojaamaan paljon sisälle päin ja sekoaa jaloissaan ja rytmissään ja yrittää juosta välillä pois alta.
Aino on tosi kultainen ja hauska. Vaikka sitä ei aina tajua, mutta tuntuu että Aino ymmärtää välillä mitä tapahtuu ja osaa käyttäytyä sen mukaan. Ihan kuin se osaisi lukea mun ajatuksia välillä. Aino rakastaa huomiota ja rapsutuksia varsinkin korvan takaa.
Ratsastaessa Ainolla pitää olla tarkka ja pitää oma paketti kasassa, koska Aino alkaa helposti nojaamaan paljon sisälle päin ja sekoaa jaloissaan ja rytmissään ja yrittää juosta välillä pois alta.
Voisin kehua Aino vielä paljon pidempään, mutta kaikki tietää että vaikka olisi kuinka ihana hevonen kaikissa on ns huonoja puolia aina. Ainolla on niitä myös, välillä keskittyminen herpaantuu ja alkaa takajalkojen potkiminen sivulle. Onneksi pahoja tapoja ei ole paljoa ja toivotaan, ettei tule lisää ikävuosien kasvaessa.
Aloittaessani Ainolla ratsastamisen alkuvuodesta huomasin miten paljon mun pitää opetella sen kanssa ja sain siitä intoa oppimiseen ja ollaan jo kehitytty ja kehitytään lisää koko ajan. Onnistun ihastumaan aina nuoriin ja kokemattomiin hevosiin, joka on toisaalta hyvä mutta toisaalta ei. Vuoden parhaimpia kokemuksia oli mennä kilpailemaan Ainon kanssa sen ensimmäisiin kilpailuihin.
Täs on jotain kuvia meidän menosta, osa vähän vanhoja mutta osa uusia :).
Täs on jotain kuvia meidän menosta, osa vähän vanhoja mutta osa uusia :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti