Heippa! Ollaan tässä pari viikkoa treenattu Ainon kanssa 17.9 tuleviin kenttäkisoihin. Käyty valmennuksessa maanantaisin harjoittelemassa maastoesteitä, tiistaisin koulua ja välillä lauantaisin esteitä eli ihan harjoitusten huumassa ollaan.
Jos olette ig nähnyt niin tiedätte että 4.9 treenit eivät loppuneet ihan niin hyvin, kuin olisi voinut. Vaan käytiin tutkimassa vähän maata ja ensimmäistä kertaa pääsin tippumisesta käymään sairaalassa vaikka olen jo monta vuotta ratsastanut ja tippunut :D viime kerrasta taitaa olla kohta 2 vuotta.
Eli maanantaina valmennuksessa harjoiteltiin kaikkia maastoesteitä, ensin kentällä olevia ja sitten muita ja meni tosi hyvin. Aino oli ihan super. Kaikista yli kertaheitolla ja kokonaisuudessa kaikki oli hallinnassa ja muutenkin hyvä fiilis! Mentiin viimeiselle paikalle hyppäämään viimeisiä esteitä ja hypättiin siinä Ainon kanssa ihan omalla vuorolla yli ja tein esteen jälkeen voltin ja otin ravin kautta käyntiin ja yhtäkkiä Aino kompastui ja itseltäni meni taju ja kun sain sen takaisin olin Hildan kanssa yläkentällä kävelemässä kohti taloa.
Kuulemma Aino oli käynnissä kompastunut ja mennyt polvilleen ja minulta oli ilmeisesti siinä vaiheessa mennyt taju (niskat jotenkin repsahtivat) ja olin valunut siihen maahan ja Aino oli kellahtanut mun jalan päällä ja noussut ylös ihmettelemään korvat hörössä, mitä mulle oli käynyt. Olin siinä kuulemma makoillut minuutin ennen kun "heräsin" valmentajan herättelystä ja sitten ihan kävellyt ja puhunutkin. En tosin mitään järkevää ja olin kysellyt samoja juttuja uudelleen ja uudelleen :D Itse en tästä muista mitään niinkuin sanoinkin jo.
Äitini saavuttua hakemaan, hän kävi valmentajan juttusilla, joka kertoi mitä oli tapahtunut ja käytin ensiavussa tarkistamassa pää niinkuin on hyvä käydä ja sieltä todettiin, että olin saanut lievän aivotärähdyksen. Sairaalassa odoteltiin tuloksia Elsan kanssa, joka oli myös tippunut (ei maastoesteillä, mutta samalla tunnilla xd).
Tiistaina lepäilin ja menin iltapäivällä tallille oman tuntini aikoihin vaikka ratsastamaan en vielä saanut mennä ja muut kertoivat juttuja eilisen tapahtuneesta. Söpöintä oli kuinka huolestunut Aino oli ollut tapahtuneesta ja tallissa kun kävin sitä rapsuttamassa se tökki hellästi turvallaan varmistaen että olenhan elossa xd voi pikkusta. Mutta ei tämä sen ihmeellisempää! Ensi maanantaina takaisin satulaan ja treenaamaan vielä ennen kisoja ja sitten ne kisat jo koittavat.
Hey! Me and Aino have been training for coming cross country competitions (17.9). On monday (4.9) we were jumping cross-country obstacles. If you have seen our instagram, you may know that our class didn't end like I thought it would. We went to look the ground! After two years and now I broke my non-falling record :D
Here´s a long story short what happened. So... It happened in the end of the class. We were jumping the last obstacle of the day and after the jump I took Aino to walk and she slipped and went on her knees and I saw all black and fell. Then Aino plumped down on my leg and got up. She was worried about me so she came closer to me. My trainer took her away and woke me up. I don't remember anything about what happened like I said I was all black! My mom came to pick me up and we went to first-aid to check my head. They told that I got a mild concussion, so I had to rest couple days. On Tuesday I went back to stables and heard what happened from my trainer and friends.
Ensi postaukseen!
Ninja ja Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti